Myrcella 5594

© tallin omaisuutta

Virtuaalihevonen | A SIM-game horse | * 4v 10.07.2014, ** 20v asti n. 3kk=1a, 17v asti n. 2kk=1a, 4v asti n. 1kk=1a

✝ Kuollut 14.01.2018
(lopetettu vanhuuden vaivojen vuoksi)

VVJ-II saavutettu 31.01.2016 (5,5+40+14,5+20+11=91p.)

Luonne

Cilla on melko mukava ja kilttiluonteinen tamma. Se kuitenkin kuulee vapauden kutsun aina sopivan tilanteen tullen, eli lähinnä kaarsinan oven jäädessä raolleen. Tamman kanssa toimiessa tuleekin olla tarkkana, ettei tällaisia reittejä vapauteen ole tarjolla! Niinpä Cilla kannattaakin pitää kiinni hoitotoimenpiteiden aikana. Hoitotilanteissa tamman kanssa pääsee yleensä melko vähällä porsastelulla ja säheltämisellä, joskin kavioita puhdistaessa tammalla on tapana laskea koko painonsa hoitajan kannateltavaksi. Tästä onkin helppo päätellä, että Cilla ei kuulu kengittäjän suosikkiasiakkaisiin, vaikka muuten kiltti onkin. Varusteita pukiessa tamma harvemmin pistää vastaan.

Taluttaessa Cilla on yleensä melko kuuliainen. Tamma on kuitenkin perinyt emältään ärsyttävän tavan viskoa päätään. Muutoin kaikenlaiset temppuilut ovat suhteellisen harvinaisia tämän tamman kanssa. Tarhaan päästettäessä Cilla malttaa odottaa riimunnarun irroittamista tyynenä, mutta tarhasta hakiessa tamma tykkää hieman juoksuttaa sitä hakemaan tullutta ihmistä.

Ajossa Cilla on reippaanlainen, mutta vastapainona myös sen jarrut toimivat yleensä moitteetta. Tamma on rehti kaveri, joka keskittyy työntekoon ja tehtäviin aina täysillä. Tammalla voi myös ratsastaa. Ratsuna Cilla on samanlainen nöyrä ja reipas tapaus kuin ajossakin. Ratsastettaessa Cillalla on kuitenkin huono tapa hieman oikoa kulmissa, jos siihen tulee vähänkään tilaisuus. Myös avonainen portti houkuttaa ja tamma karkaakin helposti kentältä, jos ratsastaja ei ole hereillä. Cilla toimii hyvin myös maastossa, sillä se on rohkea ja liikennevarma. Esteet eivät kuitenkaan ole e tamman suosikkijuttu, puomityöskentely ja pienet kavaletit ovat virkistävää vaihtelua treeniin aina silloin tällöin, mutta mikään estelahjakkuus tämä tamma ei missään nimessä ole.

Cilla voi hieman stressata, jos se joutuu matkustamaan yksin. Kaverin kanssa ongelmia ei kuitenkaan tule. Lastauskin sujuu joutuisasti, kunhan trailerissa on jo joku valmiina odottelemassa. Kilpailupaikalla Cilla on melko rauhallinen, joskin hieman kilpailujännitystä voi olla ilmassa.

Suku

isälinja Amor Vincit Omnia (2) / emälinja Snowbell's My Lover (2)

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Näyttelyt

VVJ:n alaiset kilpailut | vain sijoitukset

Porrastetut kilpailut

Päiväkirja

31. heinäkuuta 2014 / Ensimmäiset näyttelyt
Cilla osallistui tänään ensimmäisiin näyttelyihinsä. Näyttelyt järjestettiin Simorassa. Tamma osallistui muu kuva: vapaalla-luokkaan, jonka tuomaroi Elisa. Cilla sai kuvastaan seuraavanlaisen arvion: "Kivan oloinen laidunkuva. Mukavasti liikettä kuvassa. Hieman kaipaisin enemmän värejä ja pirteyttä sävyihin. Kuitenkin nätti muhkuhepo." Tamma palkittiin kunniamaininnalla, minkä lisäksi tamma sai erikoismaininnan söpöydestä.

06. lokakuuta 2014 / Esikoisvarsa
Cilla varsoi tasan 11 kuukautta kestäneen tiineysajan päätteeksi tänään aamuyöstä ensimmäisen varsansa. Itse tiineysaika oli sujunut hyvin, joskin viimeiset viikot tamma näytti siltä, että sillä ori erittäin epämukava olo järkyttävän suureksi paisuneen mahansa kanssa. Hetken pelkäsimme jo, että odottiko tamma kuitenkin kaksosia, mutta yksi varsa sieltä onneksi loppujen lopuksi syntyi maailmaan (ja tamman pyöreys selittyi vain muutamalla ylimääräisellä kilolla, jotka olivat ylimääräisten herkkujen aiheuttamia). Myös varsominen sujui hyvin ensikertalaiselta, eikä varsavahti oikeastaan edes ehtinyt nähdä koko tilannetta, se oli niin nopeasti ohi. Syntynyt varsa oli tamma, mustankirjava kuten emänsä. Varsalla ei ollut mikään kiire nousta jalkeilleen ja se viihtyi pitkään makuullaan karsinan pahnoilla, mutta sitten kun se päätti pinkaista pystyyn, se onnistui ensiyrittämällä. Cilla oli yllättävän äidillinen, eikä sitä olisi millään uskonut ensisynnyttäjäksi. Pohdimme varsalle nimeä katsellessamme sen ensiaskeleita, ja lopulta päädyimme ristimään sen Mordaneksi. Tuttujen kesken pikkuneitiä kutsutaan kuitenkin vain Daniksi. Tulevaisuudessa Dani suuntaa vanhempiensa jalanjäljissä kilpailukentille valjakkoajon ihmeelliseen maailmaan.

03. kesäkuuta 2015 / Lisää jälkikasvua
Cilla varsoi tänään hieman edellistä lyhyemmän tiineysajan päätteeksi kauniin tammavarsan. Isosiskonsa Danin tapaan tämäkin varsa oli väriltään mustankirjava, mutta aavistuksen suurikokoisempi. Tämä varsa oli sisartaan reippaampi pyrkimään jaloilleen, mutta vastapainona tämä ponnistus vaati huomattavasti enemmän yritystä. Cillakin oli avustamassa pikkuneitiä sen yrittäessä pysyä pystyssä pitkillä jaloillaan, mutta kellahtaen takaisin pahnoille kerta toisensa jälkeen. Loppujen lopuksi yritys kuitenkin tuotti tulosta, ja varsa oli pystyssä ja hoiperteli lähemmäs Cillaa. Kun varsa oli ruokaillut, jätimme Cillan hoivaamaan pienokaistaan.

Tämä varsa oli tilausvarsa, joka nimettiin sen tulevan omistajan toiveiden mukaan Muireanniksi. Tuttavallisemmin tammaa puhutellaan kuitenkin Myrnana. Myrna muuttaa Tuiskulaan felissan luo heti vieroituksen jälkeen, jossa se pääsee kilpailemaan valjakkoajossa.

29. joulukuuta 2015 / Kouluvalmennus (valmensi Hilja)
Huomioni oli kiinnittynyt heti aluksi kauniin tamman ulkonäköön, ratsukon köpötellessä alkukäyntejä reippaaseen tahtiin. Valjakkopainotteinen irlannincob neito oli saapunut Helppo B tasoiseen kouluvalmennukseen. Minua hieman jännitti valmentaa valjakkohevosta, koska kokemusta ei siitä ollut. Kuulemani mukaan valmennettava tamma, Cilla oli hyväkäytöksinen ratsu.

Alkukäyntien jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään raviin, ja tekemään mahdollisimman paljon erilaisia taivutteluja. Rauhallisuudesta huolimatta tammasta löytyi kyllä energiaa, jonka se osasi käyttää oikeilla tavoilla oikeissa tilanteissa. Ratsastajakin näytti viihtyvän tamman pehmeässä ravissa, eikä hänen tarvinnut keskittyä muuta kuin matkustamiseen. Pieni hymy nousi huulilleni tamman jolkotellessa kauniisti eteenpäin.

Seuraavassa tehtävässä haettiin ratsukon tarkkuutta, koska muuten meno näytti aika vaivattomalta. Raahasin maneesin laidalta puomin, jonka asetin merkiksi maahan. Cillan ja ratsastajan olisi määrä ravata pohkeenväistöä tehdessä puomille, ja nostaa siitä laukka. Pohkeenväistössä oli pieniä ongelmia, jotka korjaantuivat kuitenkin seuraavalla kierroksella. Laukannosto sujui todella hienosti, eikä moitittavaa ollut juuri missään.

Vielä viimeiseksi pyysin ratsukkoa ottamaan pari pätkää vastalaukkaa ympyrällä. Olin lähes yllättynyt siitä kuinka hyvin tamma hoiti tehtävän. Ratsukon siirtyessä jo loppukäynteihin poistuin paikalta suuri hymy kasvoillani.