Trullin Taivaanvahti

Rätvänän Viisnollan suku

iii i. Pursetti † (prt 155cm)

iii e. Valonna (vkk 158cm)

Rätvänän Hillevin suku

iie i. Ukon Poju † (rt)
KTK-II

iie e. Sikuriina ROV † (rt 147cm)
SLA-II

Kevätrinteen Komian suku

iei i. Tupovaaran Komistus † (trt 155cm)

iei e. Kaunon Kuuratar (rt 161cm)

Huvitutin Tihkun suku

iee i. Töpiäinen † (m 154cm)

iee e. Primadonna † (rt 156cm)

Kuukarin Hankitontun suku

eii i. Sinikummun Taapero † (prt 157cm)
KTK-II, SLA-II, KRJ-I, YLA1

eii e. Huippana † (sysrt 161cm)
SLA-I, KRJ-I, YLA1

Seljasaaren Helmettären suku

eie i. Velmeri (rt 155cm)
KTK-II, KRJ-II

eie e. Harmatar † (prt 150cm)

Fiktion Ruutrikin suku

eei i. Ruokon Ruuti † (prt 150cm)

eei e. Tulikukka † (trt 153cm)

Fiktion Tessan suku

eee i. Hongankolistaja † (prt 172cm)

eee e. Tesma † (rt 161cm)

• 14.02.2022 MSY Riikan ratsastuskoulu (FI) Suomenhevoset, tuom. Knipse -- SIN » SIN2

• 12.12.2021 Hirttivaara (FI) 50 cm -- 25/27

• 23.08.2021 Prime Sporthorses (FI) Helppo C -- 26/30
• 24.08.2021 Prime Sporthorses (FI) Helppo C -- 20/30
• 25.08.2021 Prime Sporthorses (FI) Helppo C -- 25/30
• 26.08.2021 Prime Sporthorses (FI) Helppo C -- 2/30
• 27.08.2021 Prime Sporthorses (FI) Helppo C -- 29/30
• 12.02.2022 Mandelbacke (FI) Helppo C -- 5/7 (59.671 %)
• 12.02.2022 Mandelbacke (FI) Helppo B -- 8/9 (54.912 %)
• 26.02.2022 Mandelbacke (FI) Helppo C -- 2/9 (68.163 %)
• 26.02.2022 Mandelbacke (FI) Helppo B -- 6/9 (59.733 %)
• 12.05.2022 Adina (FI) Helppo B -- 22/51 (69,643 %)

• 31.07.2022 Hiivurin Suomenhevoset (FI) Helppo B -- 13/124 (77.929 % / KRJ-CUP)

• 30.06.2021 Hiivurin suomenhevoset (FI) Helppo C -- 7/21 (VSR-cup)
• 30.06.2021 Hiivurin suomenhevoset (FI) Helppo B -- 42/59 (VSR-cup)
• 31.08.2021 Hiivurin suomenhevoset (FI) 60cm -- 4/4 (VSR-cup)
• 31.08.2021 Hiivurin suomenhevoset (FI) Helppo C -- 2/5 (VSR-cup)
• 31.08.2021 Hiivurin suomenhevoset (FI) Helppo B -- 6/47 (VSR-cup)

• 31.03.2018 Susiraja (FI) Söpikset: varsat (varsakuvalla) -- 1/9 » BIS2 [1]
• 02.03.2019 Helmipuro (FI) Agilitykisa -- 4/5
• 23.10.2020 Sîr Angren (FI) Helppo C -- 3/5
• 24.10.2020 Sîr Angren (FI) re. 50cm -- 5/5
• 25.10.2020 Sîr Angren (FI) me. 40cm -- 5/5
• 28.08.2021 Auburn Estate (FI) Juniorimestaruusluokka (he B) -- 12/25 (67,344 % / Kalla CUP)
• 05.09.2021 Rihtniemen ratsutila (FI) Helppo C, avoin 4-vuotiaille hevosille ja poneille -- 6/8 (62,308 %) [2]
• 12.12.2021 OWR (CA) Ratsastuskuva, valokuvalliset, tuom. VRL-02207 -- 8/12 [3]
• 14.02.2022 OWR (CA) Värinäyttely, Rusko -- I-semifinaalikierros [4]

• Riimu pois päästä tarhauksen ajaksi
• Riimunnarun voi tarvittaessa kiepsauttaa turvan yli taluttaessa
• Fleeceloimi tarvittaessa päälle, jos hikinen liikutuksen jälkeen
• Runsaalla sateella ja räntäkeleillä sadeloimi, toppaloimi jos -10^o tai kylmempi
• Niskasiili pidettävä lyhyenä ja häntää lyhennettävä tarpeen mukaan
• Kesäisin ötökkäsprayta laitettava aina tarvittaessa ennen tarhaan vientiä/liikutusta, tarhaan tarvittaessa hyönteishuppu päähän

• Sopii hyvin koulu- ja maastoratsuksi sekä ohjasajoon
• Pakkaskeleillä viltti selkään alku- ja loppukäyntien sekä käyntimaastojen ajaksi
• Heijastimet maastoon ainakin hämärillä keleillä
• Toimii maastossa ryhmässä

• Aamuruokinta: 2 kg heinää, ¾ l Easy Digest -täysrehua
• Aamupäiväheinät: 2kg heinää
• Iltapäiväheinät: 2 kg heinää
• Iltaruokinta: 3 kg heinää, ¾ l Easy Digest -täysrehua, 2 dl kivennäistä, 1 tl kuivattua sitruunamelissaa

Sain aamulla innolla odotetun puhelinsoiton Tuulia T.:ltä Tuulenpesästä. Vilkun ja Valkon varsa oli syntynyt! Olin pari päivää aiemmin saanut Tuulialta viestin, että Valkolle oli ilmestynyt vahatipat, eli varominen ei olisi enää kaukana. Eikä varsa onneksi kauaa antanutkaan itseään odotuttaa! Sekä tamma että varsa voivat kuulemma hyvin, varsominen oli sujunut vaivattomasti ja nopeasti. Varsakin oli ponkaissut melko nopeasti jaloilleen ja emänsä avustuksella löytänyt tiensä myös maitobaarille.

Olin salaisesti ehkä hieman toivonut varsan olevan ori, mutta ei uutinen tammavarsastakaan mieltäni sen suuremmin masentanut. Tuulia selosti hetken aikaa vielä varsan tekemisiä ja pohdimme, tuleekohan varsasta yhtä taitava kouluratsu kuin emästään ja mitä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä se on mahdollisesti vanhemmiltaan perinyt. Väriltään varsa oli kuulemma rautias. Puhelua lopetellessamme Tuulia lupasi laittaa varsasta kuvan ja käski ilmoitella, millä nimellä sitä ruvetaan kutsumaan.

Pian puhelun päätyttyä WhatsAppin kautta kilahtikin kuva ylpeän näköisestä Valkosta, kaunis läsipäinen lapsukaisensa vierellään. Viestitin takaisin, että varsan viralliseksi nimeksi olin ajatellut Trullin Taivaanvahtia, mutta kutsumanimi voisi olla Vaino. Olin kutsumanimeksi ajatellut ensin Taimia, mutta koska pikkutamman molempien vanhempienkin kutsumanimet alkavat V-kirjaimella, täytyisi myös varsankin nimi alkaa sillä. Toivottavasti kutsumanimi ei kuitenkaan ole enne, ja tammasta kasvaa kiltti ja mukava tapaus.

En malta odottaa, että ehdin käydä vierailemassa Tuulenpesässä katsomassa pikku-Vainoa ihan livenäkin. Saatikka sitä, että varsa on vieroitusikäinen ja pääsee muuttamaan meille Trullinummeen!

Koko Trulliksen poppoo käväisi tänään uudessa Rate My Ponyssa arvioitavana ensiarvostelussa. Vainon osalta tämänpäiväinen arviointi sujui kohtalaisesti, tamman palatessa kotiin palkinnolla 2 Star Prospect. Tamma arvioitiin kouluratsuna, ja se keräsi pisteitä 888/1900.

Rakenteestaan tamma sai hyvät 65%. Pää, kaula ja etuosa arvioitiin erinomaisiksi (94p.), runko ja takaosa kohtalaisiksi (44p.) ja jalat ja kaviot hyviksi (58p.). Luonteestaan Vaino sai kohtalaiset 38%. Rohkeus (23p.), temperamentti (47p.), herkkyys (36p.) ja älykkyys (28p.) arvioitiin kohtalaisiksi, kuuliaisuus hyväksi (58p.).

Liikkeistään Vaino sai hyvät 60%. Käynti arvioitiin hyväksi (60p.), ravi kohtalaiseksi (37p.) ja laukka erinomaiseksi (83p.). Taidoista tamma sai kohtalaiset 38%. Kokoamiskyky arvioitiin heikoksi (5p.), nopeus (36p.), kestävyys (44p.), hyppytekniikka (33p.)ja voima (29p.) kohtalaisiksi. Ketteryys puolestaan arvioitiin hyväksi (80p.).

Tilaisuuden ratsastettavuuskokeesta tamma sai 45 pistettä ja maininnan kohtalainen. Käytöksestään tilaisuuden aikana Nelille kertyi pisteitä 48 ja niinikään maininta kohtalainen.

Olen sitä mieltä, että ajo-opetus tekee hyvää nuorille hevosille ja valmistaa niitä tulevaa varten, vaikka niiden tulevaisuuden ura olisikin ratsupuolella. Vainostahan ollaan ensisijaisesti tekemässä kouluratsua tulevaisuudessa, eikä se välttämättä seuraa isänsä kavionjäljissä valjakkopuolelle. Tästä huolimatta olin kuitenkin päättänyt opettaa tamman myös ajolle - koska miksipäs ei. Niinpä eräänä jouluisena päivänä hain Vainon tarhasta taas ajokoulutusoppiin.

Harjasin Vainon huolellisesti ja puhdistin kaviot. Kavioiden puhdistaminen ei ole oikein ollut tamman mieleen, vaikka sekin rupeaa onneksi sujumaan jo ihan kivasti. Kun pellavapäämme oli harjattu, nostin silat tamman selkään. Tämä oli sille jo tuttu juttu, jota oltiin harjoiteltu joitain kertoja aiemminkin, joten Vaino malttoi seisoskella kuuliaisesti paikoillaan. Suitsiminen on tamman mielestä vielä hieman epämiellyttävää, joten yritin suorittaa toimituksen mahdollisimman rauhassa ja tamman ehdoilla. Kun Vaino oli suitsittu ja valjastettu, ohjat kiinnitetty sekä ohjasaja ja avustajaksi lupautunut Kaisa valmiita, oli aika siirtyä ulos tositoimiin. Kaisa irrotti tamman käytävän riimunnaruista ja talutti tamman ulos.

Tallin ovet suljettuani otin ohjat käteen ja pyysin Vainon liikkeelle. Tamma lähti hieman aristellen liikkeelle, mutta muutaman metrin jälkeen se eteni jo varmemmin, vaikka vilkuili toki taakseen jäävien kavereiden suuntaan. Suuntasimme ensin metsätielle ja siitä heti polulle, joka kulkee tarhojen takana. Kaisa kulki Vainon vierellä lähinnä henkisenä tukena ja puuttui käännöksiin, pysähdyksiin ja menoon noin niinkuin muutenkin vain tarpeen vaatiessa. Entisen Vuohelan jälkeen käännyimme takaisin tallipihan suuntaan ja siitä heti lehmien pihaton ohi. Vaikka lehmät ovatkin Vainolle tulleet jo hieman tutuiksi, jäi tamma hetkeksi ihmettelemään ruokailevia lapinlehmiä. Kun Vaino oli ihmetellyt märehtijöitä tarpeeksi, suuntasimme kentälle. Kentällä teimme pysähdyksiä, ympyröitä ja otimme pari lyhyttä pätkää hölkkää. Ravisiirtymisiä kokeilimme tamman kanssa ensimmäistä kertaa, joten siihen nähden ne sujuivat ihan mallikkaasti. Lopulta kävelimme vielä hetken kentällä, ennen kun suuntasimme takaisin tallille.

Vaino ja Neli kävivät tänään irtohyppäämässä Decnenvirtuaalisissa. Vaino osallistui suomenhevosten luokkaan, jossa esteiden maksimikorkeus olisi ollut 120cm, mutta ilmoitin nuoren ja kokemattoman tamman hyppäävän vain 90cm. Näin jälkiviisaasti ajateltuna, tamman maksimiestekorkeus olisi voinut olla vieläkin matalampi, sillä tammaa selkeästi jännitti uusi paikka sekä koko tämä irtohypytystouhu. Hypytystilaisuudessa arvosteltiin tekniikkaa, kapasiteettia, rohkeutta ja yhteistyötä pisteskaalan ollessa 1-5. Lisäksi osallistujilla oli mahdollisuus enintään kahteen lisäpisteeseen päivän kunnon mukaan. Vaino teki tänään melko keskinkertaisen suorituksen ja sai seuraavanlaiset pisteet suorituksestaan: 2,5 - 2,5 - 2 - 2,5 + 1,5 = 11 pistettä. Tamma sai lisäksi seuraavanlaisen kommentin: "Tänään hieman pelokkaan oloinen, kaipaa runsaasti rohkaisua. Tämä taas heijastuu suoritukseen jonka takia tänään pisteet hieman alhaiset. Kun saa varmuutta, esittää varmasti paremmin." Omassa sarjassaan Vaino ylsi 21 suokkiputen joukosta jaetulle 16. sijalle yhdessä Hunajakummun Kepposen kanssa.

Niin se aika vain rientää. Vainon ratsukoulutus on edennyt jo siihen pisteeseen, että ratsastaja kipuaa ensimmäistä kertaa tamman selkään. Vastahan Vaino oli ihan pikkuinen maitovarsa! Liikutuksen kyynel silmäkulmassani katselin, kun Kaisa nosti satulan hellävaraisesti nuoren tamman selkään. Riimunnaruun kytketty Vaino tarkkaili selkeästi ystäväni jokaista liikettä, vaikka satuloimisharjoituksia sillä olikin takana jo useita. Jännittää tamma ei enää onneksi viitsinyt, sen verran rutiinia siitä oli jo tullut. Mutta valpas se oli.

Kun satula oli selässä ja kaikki muutkin varusteet puettu sekä hevosen että ihmisten päälle, siirryimme kentälle. Vaino vaappui kesämahansa kanssa vierelläni rennoin askelin. Kentälle päästyämme kävelimme joitain kierroksia kenttää ympäri, jonka jälkeen talutin tamman aidan viereen. Ville ja Virna olivat tulleet aidan vierelle katsomaan tätä merkkipaalua Vainon elämässä. Kaisa piteli Vainoa samalla, kun nousin tamman viereen nostetulle jakkaralle. Taputtelin hetken tammaa kaulalta sekä lautasilta ja laskin hieman yläruumiini painoa satulan päälle. Vaino vaikutti hieman epäluuloiselta, mutta malttoi pysytellä paikoillaan. Nousin varoen tamman selkään, jolloin tamma otti pienen askeleen sivulle. Juttelin Vainolle ja taputtelin sitä hetken kaulalle.

Vainon todettua ettei tilanteessa tarvinnut hätäillä, Kaisa pyysi tammaa lähtemään liikkeelle. Kävelimme muutaman kierroksen kentän ympäri kumpaankin suuntaan. Minä vain matkustelin selässä ja juttelin hienolle tammalleni, sen askeltaessa hetki hetkeltä itsevarmemmin Kaisan vierellä. Lopulta Kaisa ohjasi meidät takaisin kentän laidalle ja laskeuduin pois Vainon selästä. Ratsastajaan totuttelu oli sujunut oikein mallikkaasti ja olin tyytyväinen nuoreen tammaan. Virna tuli rapsuttelemaan Vainon päätä hetkeksi, ennen kun poistuimme kentältä takaisin talliin.

Tälle päivälle Vainolla oli luvassa hieman spesiaalimpaa ohjelmaa, sillä olin päättänyt ilmoittaa sen tänään järjestettävään kouluvarsojen laatuarvosteluun kolmivuotiaiden luokkaan. Tamma oli ollut koko kesän pitkälti laitumella, joten hieman hälläväliä-tyylisestä kesälookista hankkiuduttin edellisenä iltana eroon kunnon pesun ja puunauksen avulla. Lopulta villivarsasta kuoriutui kaunotar, jolle riitti näin aamusella pelkkä huolellinen harjaus. Kun tamma oli valmis ja auto pakattu, Vaino lastattiin ja otimme suunnaksi laatuarvostelupaikan. Kaisa oli jälleen kerran lupautunut mukaani avuksi.

Tapahtumapaikalla Vaino oli selkeästi jännittynyt, mutta malttoi silti pitää paketin kasassa. Rakennearvostelusta tamma sai sellaiset pisteet joita pitkälti odotimmekin, eli kahdeksan pistettä. Laukasta tamma sai kolme, ravista kaksi ja käynnistä täydet viisi pistettä. Nämäkään pisteet eivät juurikaan yllättäneet, ainoa harmitus oli tamman hieman normaalia nelitahtisempi ja laiskempi laukka, mutta pistetään se kesän ja vähäisen treenin piikkiin. Lisäpisteitä Vaino sai 2, jotka tulivat ravin ja laukan liikekuvista. Sukupisteitä tamma sai 25.

Yhteensä päivän aikana Vaino sai 45 pistettä, jotka oikeuttivat I-palkintoon. Olin tietenkin erittäin iloinen tästä, sillä olin melko varma, että lähtisimme kotiin laatuarvostelusta huomattavasti huonommin pistein ja ilman palkintoa.

Kun kouluvarsojen laatuarvostelussa meillä sujui Vainon kanssa niin kovin mukavasti, päätin ilmoittaa tamman myös suomenhevosvarsojen arviointiin. Pääasiahan oli, että nuori tamma saisi hieman kokemusta vieraista paikoista ja kilpailutilanteista, joten tämäkin arviointitilaisuus oli mahdollisen palkinnon ohella myös oiva mahdollisuus koulutusmielessä. Tamma oli edellisenä iltana jälleen puunattu sellaiseen kuntoon, että sitä malttaa lähteä suurelle yleisölle näyttämään, joten aamulla riitti vain huolellinen harjaus ja hevosen sekä varusteiden pakkaus autoon.

Arviointipäivä alkoi rakenteen arvioinnilla. Aamun sohjokeli oli hieman hidastanut matkaamme, joten meillä oli tilaisuuden alkaessa hieman kiire, mikä ei yhtään ainakaan helpottanut Vainon jännitystä. Rakenteestaan tamma sai melko vaatimattomat 6,8 pistettä, mutta olemme näihin kyllä tyytyväisiä. Käytökseen rakennearvostelun aikana vaikutti kuitenkin huomattavasti tamman jännittyneisyys - tamma pyöri kuin väkkärä ja säpsyili vähän kaikkea mahdollista, eikä oma hermoiluni yhtään auttanut tilannetta. Tästä syystä Vaino sai käytöksestään rakennearvostelussa vaivaiset kaksi pistettä. Sukupisteitä tamma sai kuitenkin täydet 10.

Myöhemmin päivällä oli ratsastuskokeen vuoro helppo B-tasolla. Vaino oli jo hieman rauhoittunut, mutta jonkinasteista jännittyneisyyttä oli edelleen ilmassa. Tamma teki kouluohjelman aikana kuitenkin hyvää työtä mielialaansa nähden, minkä ansiosta tamma oli kuuden nelivuotiaan joukosta neljänneksi paras prosentein 62,143. Sijoituksestaan tamma sai seitsemän pistettä. Lisäksi tamma sai luonteen arvioinnista upeasti täydet 20 pistettä sekä käytöksestään koko tilaisuuden aikana 7,5 pistettä, mikä oli mielestäni oikein hyvä pistemäärä tamman jännittyneisyyden huomioon ottaen.

Kaiken kaikkiaan päivä sujui osaltamme oikein mainiosti. Tamma sai yhteensä 60,1 pistettä, jotka oikeuttivat toiseen palkintoon. Lisäksi Vaino oli oman ikäryhmänsä, eli nelivuotiaiden paras yksilö.

Osallistuimme tänään Vainon kanssa Storywoodissa järjestettyyn nuorten hevosten viikonlopun koulurataharjoituksiin. Ratsastimme nelivuotiaiden ikäluokassa helppo C -tasolla. Tavoitteena oli lähteä hakemaan tamman kanssa hieman kokemusta kilpailumaisesta tilanteesta, jotta sitten joskus tulevaisuudessa ihan oikeisiin kilpailuihin osallistuessamme tammalla olisi jo jonkinlaista rutiinia siitä, millaista meno kilpailumatkoilla ja -tilanteessa on. Koko reissu oli siis lähinnä yksi suuri koulutustilanne. Tapahtumasta jäi ainakin minulle itselleni ihan hyvä fiilis. Vaino oli hieman jännittynyt, mutta sitä osasin odottaakin. Jännityksestään huolimatta tamma kuitenkin uskalsi kuunnella ja luottaa meihin mukana olleisiin ihmisiin ja radalla ratsastajaansa. Tuloksemme helppo C -tasoiselta radalta oli 71,786%.

Järjestäjän (Minni) kommentti suorituksestamme: "Rautias suomenhevostamma liikkui hieman jännittyneesti sen saapuessa maneesiin ratsastajansa kanssa. Vaikka hevosesta näki, että uusi maneesi ja siellä olevat ihmiset oliva hieman jännittäviä, se kuunteli silti ratsastajansa ohjeita, vaikkakin välillä apuihin vastaaminen oli hidasta."

Kouluaitojen sisäpuolelle ratsastaessa Trullin Taivaanvahti alkoi liikkumaan hieman paremmin eteenpäin. Ensimmäiseen askeleenpidennykseen ratsukko ei saanut kovinkaan isoa muutosta, mutta silti pieni ero oli nähtävissä askeleen pituudessa. Seuraavissa askeleenpidennyksissä ero oli selkeämpi ja huomasi että hevosella oli potentiaalia saada liikkeeseen vielä vähän lisää, kunhan se saa kokemusta ja ikää.

Trullin Taivaanvahdin laukannosto oli hieman räjähtävähkö, mutta silti edelleen siisti. Ratsun laukka oli ehkä hieman ponnetonta, mutta siitä oli selkeästi nähtävissä myös paljon positiivistä ja liike varmasti kehittyisi treenin ja iän myötä."

Ruusuke © Equestrian PRO

Vaino kävi irtohyppäämässä Hirttivaarassa pääasiassa nuorille hevosille suunnatussa irtohypytystapahtumassa. Reissun tarkoitus oli lähinnä saada rutiinia ja itseluottamusta matkustamiseen ja vieraassa paikassa ja kilpailumaisessa tilanteessa toimimiseen. Aamulla lastauksessa Vainoa hieman jännitti koppiin meno, mutta ruokapalkalla houkuttelu ja se, että tamma sai kivuta kyytiin omaa tahtiaan auttoi huomattavasti. Lastaus sujuikin selkeästi paremmin kuin aikaisemmin ja Vainokin oli loppupeleissä aikaisempaa rennompi, eikä tamma matkankaan aikana kolistellut turhia kopissa. Itse tapahtumapaikalla Vainon jännitys selkeästi taas palasi ja välillä pysähdeltiin ihmettelemään erinäisiä asioita. Kokonaisuudessaan päivä ja reissu oli kuitenkin ihan onnistunut.

Irtohypytyksessä Vainolle oltiin määritelty esteiden maksimikorkeudeksi 60 cm. Alla vielä kommentti siitä, miten tamma tänään suoriutui hypyissään:

Vaino oli päivän viimeinen hyppääjä. Tamma saapui maneesiin hieman arastellen ja teki muutaman kerran täyden stopin estekujaa lähestyttäessä. Tamman ensimmäiset hypyt olivat kovin varovaisia, mutta hyppykertojen lisääntyessä ja estekorkeuden noustessa tammakin sai hieman itseluottamusta etenemiseen, vaikka pari pudotustakin tuli. Vainon askellajit vaikuttivat hyviltä, vaikka tamman jännittyneisyys näkyi myös sen liikkeissä. Laukka oli askellajeista selkeästi parhain ja laadukas. Vaikka esteet eivät näytä tekniikan puolesta olevan välttämättä se tamman juttu, niin intoa hyppäämiseen siltä vaikutti kyllä lopukta löytyvän.

Tinu oli ilmoittanut itsensä ja nuoren Vaino-tamman Myrttisuohon nuorille hevosille suunnatulle viikonloppuleirille. Nainen suuntasi hevosensa kanssa kohti leiriviikonloppua hieman jännittynein, mutta innottavan odottavin fiiliksin. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun tamman kanssa mihinkään kotitallin ulkopuolelle lähdettäisiin, mutta sen verran keltanokka ja ujo tamma kuitenkin oli, että jännitystä voisi olla luvassa hevosenkin osalta.

Myrttisuolle saavuttiin iltapäivällä. Kun Tinu oli saanut raahattua tavaransa leiritaloon (miten näin lyhyelle reissulle muka aina tarvitseekin näin paljon tavaraa?), oli aika tutustua talliin ja muihin leiriläisiin. Vaino sai hetken huokaista viikonloppumajoituksessaan ennen leirin ensimmäistä aktiviteettia. Leiriläisten oli tarkoitus suunnata noin viiden kilometrin maastoretkelle Nurmakosken luontopoluille. Reitti sisälsi paljon mäkiä ja paikoitellen kapeitakin polkuja. Etenkin alkumasta Vaino hieman tuijotteli pusikoita. Osa alamäistä tultiin melko vauhdikkaasti ja jopa hallitsemattomasti alas, kun tammaa jännitti ja alamäet muutenkin tuottavat tammalle välillä vielä hieman päänvaivaa ratsastajan kanssa. Loppumatkasta tamma kuitenkin vaikutti jo onneksi rennommalta ja varmemmalta.

Lauantaina herätys tapahtui vasta kahdeksan maissa, mutta Tinu oli ollut hereillä jo pari tuntia. Aamiaisen ja pienen sosialisoinnin jälkeen ohjelmassa oli maastakäsittelytunti. Tunnin ideana oli välttää pakotteiden käyttämistä ja keskittyä tekemään kaikki tehtävät positiivisen vahvistamisen kautta - tämä tarkoitti siis kehuja ja kiitoksia, minkä lisäksi Tinulla oli mukanaan myös hieman nameja palkitsemista varten. Aluksi asioita käytiin läpi teoriatasolla ja leiriläisiä kannustettiin käymään keskustelua siitä, miksi maastakäsittely on erityisen tärkeää nuorten hevosten kanssa ja kuinka se auttaa ylläpitämään yhteistä työskentelykykyä ja motivaatiota myös myöhemmissä elämänvaiheissa. Käytännön harjoitteina tehtiin peruutuksia, kumartamista, väistämistä sekä venyttelyä. Esimerkkiä leiriläisille olivat näyttämässä myrttisuolaiset Elli ja Aada. Vaino on aina ollut melko kuuliainen ja yhteistyöhaluinen ja tehnyt mielellään töitä ihmisen kanssa ja tänään tehdyt harjoitteet olivat sille osittain jo tuttuja. Tamma pysyy yleensä hyvin hallinnassa myös jännittäessään, sillä tammalla ei noissa tilanteissa ole tapana pyrkiä poistumaan paikalta, vaan se pysyttelee ihmisen läheisyydessä vaikka sitten polvet tutisten. Tinu huomasti Vainon olevan tänään jälleen ehkä hieman jännittynyt uudessa paikassa ollessaan, mutta alkukankeuden jälkeen tamma malttoi jälleen hieman rentoutua. Tamma peruuttaa nätisti ihan pienestäkin merkistä, mutta pienoisen jännityksen vuoksi pakitukset olivat tänään vähän vinoja. Kumartaminen sujui kuin vanhalta tekijältä, kun Tinu houkutteli Vainoa namin avulla tuomaan päätään etujalkojen väliin. Myös väistöt sujuivat hyvin. Venyttely oli tammalle tuttua kauraa, sillä sitä tamman kanssa oli harjoiteltu ahkerasti kotioloissakin. Se sujuikin erinomaisesti. Tunnin sujumista arvioidessaan Tinu tuli siihen tulokseen, että hänen ja Vainon osaltaan suurin kehityskohde olisi rentous ja sen ylläpito erityisesti tammalle vieraissa paikoissa sekä jännittävissä tilanteissa.

Tunnin jälkeen leiriläiset hoitivat hevoset ja päästivät ne ulkoilemaan tarhoihin, joissa päiväheinäannokset odottivat jo syöjiään. Ihmisväki suuntasi myös lounastamaan ja viettämään pientä siestaa ennen iltapäivän kouluratsastustuntia. Kun sekä hevoset että ihmiset oli ruokittu ja pientä päivälepoa vietetty, Tinu haki Vainon tarhasta ja rupesi valmistamaan tammaa kouluratsastustuntia varten. Nainen harjasi raudikkonsa huolellisesti ja asetteli varusteet tammalle rauhassa päälle. Kun ratsukot olivat saapuneet kentälle, jossa tunti pidettäisiin ja nousseet hevostensa selkään, opettajana toiminut Maikku haastatteli kaikkia hieman siitä, mitkä asiat olivat kunkin ratsukon kompastuskiviä. Omalla vastausvuorollaan Tinu mietti hetken, ennen kuin totesi hänen ja Vainon pitäisi treenata napakampia siirtymisiä sekä itsensä kantamista. Vaino kun herkästi muuttui etupainoiseksi, eikä Tinukaan aina muistanut pitää omaa ruotoaan riittävän suorassa. Alkukäyntien jälkeen ratsukot pääsivät harjoittelemaan hevosten tasojen mukaisia kouluratsastuksen ratoja. Tinu sai Maikulta liudan hyödyllisiä vinkkejä Vainon oikeanlaista ratsastamista ja omaa istuntaansa koskien.

Kun koulutunti oli ohi ja hevoset hoidettu, luvassa oli vapaata iltaohjelmaa. Käytännössä tämä tarkoitti pizzan syöntiä ja keskustelua leiriläisten kesken leiritalossa. Tunnelma oli kepeä ja iloinen ja ilta venyikin pitkälle yli puolen yön. Aamulla herätys tapahtui onneksi vasta aamupäivästä, joten aivan samoilla silmillä ei tarvinnut viimeiseen leiripäivään suunnata.

Aamiaisen jälkeen luvassa oli leikkimieliset leirikisat, jotka sisältäisivät mm. puomeja ja helppoja kouluratsastusratoja. Tinu oli tyytyväinen omaan ja Vainon suoritukseen, vaikka tamma olikin alkuun ollut jälleen hieman jännittynyt ja muutama puomi oli hieman kolissut tamman jyrätessä niiden yli. Leirikisan päätyttyä oli aika pistää kimpsut ja kampsut kasaan ja pakata tavarat ja Vaino kuljetuskoppiin ja suunnata kohti kotia. Tätä leiriä muistellaan lämmöllä!

Valmennuksen teemana iki-ihana suoristaminen ja suoruus. Niin yksinkertaisen kuuloista, mutta niin ärsyttävän vaikeaa. Hinkataan koulurataharjoitusmaisesti alku- ja lopputervehdystilannetta, hiotaan siis myös pysähdyksiä ja paikallaan oloa. Ajan salliessa myös jotain letkeämpää ekstratehtävää lopputunnista.

Sää oli mitä mainioin. Lämpötila oli parissakymmenessä, mutta aurinko pysyi visusti pilvien takana ja kentälle kävi hento tuuli. Olin pyytänyt ratsastajia kävelyttämään ratsunsa valmiiksi, jotta saapuessani kentälle voisimme aloittaa heti alkuverryttelyn yhdessä. Vaino kyräili vähän epäluuloisena ympäriinsä, kun kävelin kentän laidalle ja tervehdin ratsastajia. Tinu kertoi tammansa olevan vähän säpsyllä tuulella ja toivoi, ettei koko valmennus menisi pilalle sen vuoksi. "Ei hätää, pidetään se kiireisenä, niin se ehtii keskittyä vähemmän vieraaseen ympäristöönsä", lohdutin ratsastajaa, joka nyökkäsi minulle reippaasti. Vaino oli vielä nuori ratsunalku, joten ei ollut ihmekään, että vieraassa paikassa jännitti näin kovasti.

"Ottakaas sitten ohjat tuntumalle ja lähdetään työstämään käyntiä paremmaksi", sanoin ja jatkoin heti perään: "Tarkoituksena on löytää reipastahtinen käynti, mutta niin, ettei ratsut kuitenkaan kiirehdi alta pois, vaan jäävät rehdisti ohjan ja pohkeen väliin." Seurasin Tinun ja Vainon käyntityöskentelyä ja neuvoin välillä ratsastajaa, jotta hän saisi paremmin tuntumaa ratsuunsa. Pian otimme työskentelyyn mukaan ravin. Aluksi tarkoituksena oli vain löytää sopivan reipas ja tasainen rytmi, jonka löydyttyä pyysin ratsastajia taivuttamaan hevosiaan vuoroin kumpaankin suuntaan ja välissä kunnon suoristukset. "Hyvä Tinu, tee vaan siirtymisiä ja voltteja väliin, niin Vainolla pysyy keskittyminen sun avuissa", sanoin Tinulle, joka alkoi saada tammaansa hyvin kuulolle. Vaino alkoi rentoutua, eikä se tuntunut enää jännittävän niin paljoa kuin alussa. "Sitten vielä samaa laukassa! Keskittykää siistiin laukannostoon ja Tinu, tee vaan taas siirtymisiä väliin, jos siltä tuntuu! huikkasin ja nyökkäsin ratsastajille sen merkiksi, että he saivat alkaa valmistella laukannostoa. Laukassa Vaino jännittyi aluksi kovasti, eikä oikein suostunut taipumaan mihinkään suuntaan. Tinu sai tehdä kunnolla töitä ratsunsa rentouttamiseksi, mutta lopulta onnistui siinä. "Okei, hyvä Tinu, siirrä Vainokin sitten hetkeksi käyntiin, kehu kunnolla ja anna pitkät ohjat!"

Alkuverryttelyn jälkeen siirryin lyhyen sivun keskelle tuomarin paikalle, vaikkakin tuomarin pöytä puuttui tästä harjoituksesta. Pyysin ratsastajia ottamaan ohjat tuntumalle ja etsimään taas käynnissä tasaisen, reippaan rytmin. Tämän löydyttyä aloimme treenata päivän tehtävää. "Tulkaa ensin käynnissä, ilman pysähdyksiä pituushalkaisijalle. Tarkoitus on suoristaa käännöksen jälkeen ja ratsastaa mahdollisimman suoralla hevosella pituushalkaisijan loppuun asti. Vaihtakaa suuntaa joka kerta lyhyelle sivulle päästyänne", selostin ratsastajille ja pyysin Tinua tulemaan ensin. Vaino oli nyt siirtynyt jännittämisestä siihen, että se keskitti energiansa työskentelyyn ja tukeutui ratsastajaansa. "Älä Tinu tee liikaa, joskus vähemmän on enemmän. Ota kunnolla kiintopiste jostain ja tuijota sitä, älä katso mitä siellä kaulassa tapahtuu. Tunnet kyllä, jos se on vino", sanoin ja neuvoin Tinua rentouttamaan pohkeensa sen sijaan, että puristaisi koko ajan jommalla kummalla. Emme vaatineet Vainolta täydellistä suorittamista, olihan se vasta ihan kakara. Lyhyet suorat pätkät riittivät sen sijaan, että koko pituushalkaisijan mitalta oltaisiin vaadittu suoruutta.

Tinun ja Vainon kanssa keskityimme tekemään tehtävää pääasiassa käynnissä. Kun tehtävä sujui hyvin, otimme mukaan pysähdyksen. Paikallaan olo tuntui Vainolle helpolta tehtävältä, mikä on harvinaista noin nuorelle ratsulle. Muistuttelin Tinua kehumaan hyvistä suorituksista reilusti. "Okei, nyt menee kyllä niin hyvin, että tuu sen kans pari kertaa ravissa, ilman pysähdystä", totesin Tinulle, joka pian pyysi ratsuaan raviin. Ravissa suoruuden löytäminen oli tietysti vielä haastavampaa kuin käynnissä, mutta pääasia oli, että Tinu osasi olla tarpeeksi lempeä ratsulleen ja että Vaino yritti parhaansa. Nämä tavoitteet täyttyivätkin heittämällä ja tästä on hyvä jatkaa harjoittelua kouluratoja varten. "Okei, aikaa kului sen verran paljon, ettei nyt ehditä muuta, mutta ottakaa loppuraveissa kevyt tuntuma ja antakaa hevosten ottaa muutamia pidempiä, reippaampia pätkiä niin, että askel venyisi reilusti", totesin ratsastajille katsottuani kelloa. Vaino väläytteli aika hienojakin ravipätkiä, josta mainitsin myös Tinulle. "Hyvää työtä kummaltakin, eiköhän lopetella tähän!"

Osallistuin Vainon kanssa suomenhevosten ikäryhmäkilpailuiden kolmansiin osakilpailuihin nelivuotiaiden luokkaan. Matka tapahtumapaikalle oli sujunut yllättävän kivuttomasti, kun tamma lastautui kotipuolessa heti ensiyrittämällä ja matkusti tyytyväisenä heiniä mussutellen. Yhdessä hieman tiukemmassa kurvissa tammalta meinasi tasapaino pettää, mutta se ei tästä onneksi ottanut nokkiinsa. Kisapaikalla kopista poistuttuaan tammaa alkoi kuitenkin selkeästi hieman jännittää.

Ensimmäisenä vuorossa oli rakenteen arvostelu. Tamma seisoi paskajäykkänä tuomareiden edessä, mutta käyttäyty muuten hyvin. Rakenteestaan tamma sai maltilliset kuusi pistettä ja III-palkinnon. Rakennearvioinnin jälkeen Vaino varustettiin ratsain suoritettavaa askellajikoetta varten. Arvostelun kohteena olisi tamman askellajit ja ratsastettavuus. Tamam vaikutti edelleen kovin jännittyneeltä, joka osaltaan hieman vaikutti tamman suoritukseen. Tuloksena oli 17. sija 22 osallistujan joukosta sekä yksi piste. Tässä vaiheessa osasin jo odottaa, ettei tamman kanssa tarvitsisi finaalipaikasta haaveilla. Harmi sinänsä, mutta toisaalta Vaino saisi koko tapahtumasta hyvää harjoitusta vieraissa paikoissa toimimiseen.

Viimeisenä suuntasimme pienen tauon jälkeen estekokeeseen, joka suoritettaisiin irtohypytyksenä. Arviointikohteina olivat tekniikka, kapasiteetti, laukka, asenne ja yhteistyöhalukkuus. Tämäkään osio ei Vainolta sujunut mitenkään kovin mallikkaasti, vaikka se selkeästi yritti parhaansa. Tamman mielentila kuitenkin oli sellainen, ettei se saisi millään tuotua parhaita puoliaan esille. Tässä osiossa sijoitus oli 20. sija 22 joukosta ja yksi piste.

Päivän lopputulos oli Vainon osalta kahdeksan pistettä ja kokonaissijoitus 20/22. Tämä ei valitettavasti riittänyt millään osa-alueella finaaliin, mutta lähdimme lopulta kotiin kuitenkin ihan tyytyväisin mielin ja yhden kokemuksen rikkaampana.

Vaino osallistui tänään Orange Woodissa järjestettyihin ystävänpäivän värinäyttelyihin. Tamma osallistui Rusko-luokkaan, joka oli avoinna rautiaille, ruunikoille, liinakoille ja muille ruskean värisille hevosille.

Osallistujia luokassa oli 20. Ensimmäiseltä arvostelukierrokselta pääsi jatkoon 10 osallistujaa, Vaino mukaan lukien. Lisäksi tamma pääsi ehdolle Kirjavin Galleria-kunniapalkinnolle. Toinen arvostelukierros oli yleisöäänestys, josta Vaino sai toisen semifinaalin osallistujista kolmanneksi vähiten ääniä (6 ääntä), eikä näin ollen jatkanut finaaliin. Yleisöäänestykseen pääsy sekä ehdokkuus kunniapalkinnolle olivat kuitenkin jo erittäin hyviä suorituksia.