virtuaalihevonen / a SIM-game horse    |    Palaa hevoslistaukseen
Hevosen kuvat © tallin omaisuutta
---
Alkuperäinen ulkoasu © M Layouts
Muokkaus & kaikki muu © tallin omaisuutta
ellei toisin mainita
Trullinummi since 2015
Nimi Pärren Varro, "Varro"
Rotu, sukupuoli suomenhevonen, ruuna
Säkä, väri 154cm, rautias (ee/aa) (llsi, ahv, vej & mtj ksk & vko, oej takakorkea psk & vko)
Syntymäaika 07.02.2015, Suomi (10-vuotias)
Rekisterinumero VH15-018-0305
Koulutustaso KO. helppo A, RE. 90cm, ME. 90cm
Kasvattaja Kadotetut Suomenhevoset, VRL-10531
Omistaja Trullinummi, VRL-05594

  • Champion-Ruuna, myönnetty 03.08.2017
  • VFA2, 15.06.2018, 12 + 18 + 18 + 15 = 63 / 20 + 22 + 20 + 18 = 80 / = 71,5

  • VAR-II, 15.07.2015 (3v), 9 + 13 + 13 + 4 = 39 pistettä
  • KV-II, 20.07.2015 (3v), 9 + 5 + 3 + 3 + 1 + 2 = 23 pistettä
  • SV-I, 20.11.2015 (4v), 5,6 + 10 + 15 + 7,2 + 10+ 19 = 66,8 pistettä
  • EV-I, 20.11.2015 (4v), 8 + 8 + 5 + 3 + 5 + 4 = 33 pistettä Tilaisuuden paras ruuna/ori
  • I-palk. VSR:n rotunäyttelyssä 31.03.2018 (ruunat, LKV1/5)
  • I-palk. VSR:n rotunäyttelyssä 28.02.2019 (ruunat, LKV1/2)

Kun Trullinummi oli saatu julkaisukuntoon suurelle yleisölle ja rupesimme etsimään talliin uutta asukasta Pipsu-ponin, Tarja-suokin ja Thelma-aasin kaveriksi, oli suunnitelmissa ostaa jo ratsukoulutuksen päättänyt, mielellään hieman vanhempi ruunanrupsukka. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun juhannuksena 2015 talliin muutti kolmivuotias, vasta ruunattu suomenhevospoika Varro, jonka ratsukoulutuskin oli vielä kesken, vaikka se olikin kasvattajansa kanssa ehtinyt käydä jo koettamassa onneaan kilpakentillä. Läsipää vaikutti kuitenkin tosi kivalta tapaukselta nuoresta iästään huolimatta. Varron odotettiin olevan oikein oiva lisä tallin hevoslaumaan ja sopeutuvan pikkutallin elämään nopeasti ja ongelmitta, ja niinhän siinä kävikin.

Ajan saatossa Varrosta on kehkeytynyt oikein hieno harrasteheppa. Ruunan kanssa on kisattu koulua, esteitä ja kenttää, käyty kaikenlaisissa kissanristiäisissä ja kierretty hyvällä menestyksellä näyttelyiden ruunaluokkia. Nuorena poikana Varro menestyi hyvin myös varsa-arvosteluissa. Ruuna onkin taipunut lähes kaikkeen mitä siltä onkin vain keksinyt pyytää - olemme jopa käyneet kokeilemassa sen kanssa ratsastusjousiammuntaa! Kotitallillaankin ruuna on päässyt elämään leppoisaa elämää ja se on vaikuttanut tyytyväiseltä. Entistä iloisemmalta ruunanrupsukkamme vaikuttaa nyt, kun se sai keväällä 2018 itselleen tarhakaveriksi talliimme muuttaneen Roki-puoliveriruunan.

---

Lepsukan näköinen symppisruuna Varro on kiva hepo, joka taitaa sekä koulukiemurat että esteiden hyppelyn. Varrolla on myös hieno taito lihoa helposti ja nopeasti, joten ylenpalttinen herkkujen syöttely tälle kaverille ei ole suotavaa.

Varro omaksui ruunan leppoisamman elämän nopeasti, eikä se ole meillä asuessaan jaksanut möykätä karsinassaan turhanpäiten, vaikka joku toinen hevonen käytävällä raudikon karsinan ohitse kävelisikin. Varro rakastaa huomionosoituksia, ja ruuna viihtyykin rapsutettavana vaikka tuntitolkulla - lisäksi se yleensä intoutuu rapsuttelemaan takaisin. Ruunan mielestä paras rapsutuskohta on ehdottomasti etujalkojen välin ja lavan lisäksi korvan sisäpinta, jota rapsuttaessa ruuna vapipuu melkeinpä transsimaiseen tilaan. Varro on hoidettaessa muutenkin melko lepsukka tapaus, joka viihtyy harjattavana ja muutenkin puunattavana ja huomion keskipisteenä olosta. Varusteita pukiessakaan läsipään kanssa harvemmin tulee ongelmia. Pesariin Varro ei ihan kovin mielellään menisi, mutta riittävän hyvällä motivaattorilla (lue: herkuilla) ruuna suostuu tuohon kamalaan paikkaan menemään pienten suostuttelujen päätteeksi.

Taluttaessa Varro on yleensä kiltti, jos sillä on jonkinlaista kunnioitusta taluttajaansa kohtaan. Jos taluttaja on Varron mielestä kuitenkin turhan nössö tai muuten hierarkiassa ruunaa alempana, ottaa raudikko tästä heti kaiken hyödyn irti rynnimällä eteenpäin ja lopulta riistäytymällä taluttajan otteesta. Mihinkään pitkälle Varro ei kuitenkaan yleensä lähde seikkailemaan, vaan pakomatka päättyy todennäköisimmin lähimpään herkulliseen ruohomättääseen tai heinäkasalle. Tarhaan laskettaessa ruunanrupsukka voi yrittää samanlaista riistäytymisstunttia, mutta yleensä se malttaa käyttäytyä onneksi ihan asiallisesti. Tarhasta Varro ei kuitenkaan mielellään antaisi kiinni, vaan ruuna yleensä juoksuttaa ihmistä surutta perässään pari kierrosta ympäri tarhaa. Ruuna kannattaakin ottaa sisälle viimeisenä, sillä kun se huomaa jääneensä yksin ulos, se melkeinpä juoksee hakijansa syliin.

Ratsuna Varro on kiva, mutta sillä on melko lyhyt pinna. Yhteen tehtävään ei myöskään kannata jumittua turhan pitkäksi aikaa, sillä ruuna tylsistyy helposti eikä tällöin ole enää yhtä yhteistyöhaluinen kuin aiemmin. Tehtävää kannattaa siis vaihtaa melko usein, tai ainakin pitää joku pieni breikki tehtävän suorituksesta, jonka aikana tekee ruunan kanssa jotakin muuta pienempää tehtävää. Kouluratsuna Varro on ihan kiva ja yhteistyöhaluinen, eikä ruuna suutu, vaikka ratsastaja käyttäisikin apuja hieman kovakouraisemmin. Esteillä ja maastoesteillä ruunalla riittää vauhtia, sillä se pitää kovasti hyppäämisestä ja onkin siinä ihan hyvä. Vaikka ruuna onkin taitava ja luotettava hyppääjä, ei sen selkään kannata laittaa aivan aloittelijaa, sillä läsipään innostuessa tosissaan sitä on melko hankala pidätellä. Yksin maastoillessa Varro voi olla hieman varautunut ja tavallista säpäkämpi, mutta porukalla kulkiessa ruuna ei hätkähtäisi varmaan atomipommiakaan. Laukkapätkillä Varro innostuu kovasti, ja niiden jälkeen se voikin olla aiempaa herkempi kaikille avuille.

Matkustajana Varro on tottunut ja varma, sillä sitä on treenattu sen kanssa lähes varsasta asti. Lastautuminen ja matkustus sujuukin ruunalta rutiininomaisesti; se kävelee yleensä ongelmitta traikkuun ja jää sinne tyytyväisenä mussuttamaan matkaheiniään, ja perille päästyään jolkottelee iloisesti ulos kuljetuskalustosta. Parhaiten ja levollisimmin ruuna tietenkin matkustaa kaverin kanssa, mutta pärjää hyvin myös yksinkin. Uusissa paikoissa Varro voi olla etenkin alkuun hieman jännittynyt, mutta jos ratsastaja ja muu mukana oleva poppoo ei stressaa turhia, ruunakin yleensä rauhoittuu ja käyttäytyy kuin kotona konsanaan. Muista, vieraista hevosista läsipää ei ota ylimääräisiä kierroksia, muttei välttämättä halua kenenkään tunkeilevan sen omalle alueelle. Varro ei kuitenkaan onneksi potki, mutta sen tyytymättömyyden näkee varmasti kilometrien päähän. Kilpailusuorituksessa Varro peilailee pitkälti ratsastajan mielialaa.

Suku

i. Taikakuun Reissumies
VH12-018-1007 / prt sph 148cm
kenttäpainote (CIC1)

KERJ-I
ii. Risto-Reipas
VH11-018-1336 / vprt sh 155cm
SLA-II, KERJ-II
iii. Reippailija
evm / prt sh 158cm
iie. Leija
evm / vprt sh 153cm
ie. Heljän Saturniina
VH11-018-1338 / hpm sph 145cm
KERJ-II
iei. Suihkeen Soturi
evm / m sph 146cm
iee. Heljän Sankaritar
evm / hpm sph 143cm
e. Mörkövaaran Vennikko
VH14-018-1413 / vrt sh 158cm
yleispainote (heA, 80cm)
ei. Railan Vilinteri
VH12-018-1135 / rt sh 158cm
SLA-I, ERJ-II, KRJ-II, YLA2
eii. Railan Villitys
evm / trn sh 158cm
eie. Hurrin Aamu
evm / rt sh 152cm
ee. Ulpusenni
VH14-018-1318 / vrt sh 157cm
SLA-I, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-I, YLA2
eei. Hiskikilpi
evm / vrt sh 168cm
eee. Ulpumelja
evm / trt sh 162

Isälinja: Taikakuun Reissumies - Risto-Reipas (2)
Emälinja: Mörkövaaran Vennikko - Ulpusenni (2)

Varrolla on kaksi polvea sukua virtuaalimaailmassa. Sen sukukatokerroin on 1,0. Ruunan isän puolen suku koostuu kenttähevosista ja emän puolen suku yleispainotteisista hevosista. Kaikki sukulaiset Varron emää lukuun ottamatta ovat ansioituneet vähintään yhdessä laatuarvostelussa. Ruunan sukulaisten värikirjo painottuu lähinnä erisävyisiin rautiaisiin, joista poikkkeuksen tekee hopeanmusta isänemä Heljän Saturiina. Saturiina on myös Varron virtuaalimaailmassa oleilevista sukulaisista pienikokoisin (146cm), kun taas suurikokoisimpia ovat ruunan emä Mörkövaaran Vennikko ja emänisä Railan Vilinteri, jotka ovat 158cm korkeita.

Varron isälinja alkaa ruunan isänisästä, vuonna 2010 syntyneestä Risto Reippaasta. Vaaleanpunarautias Risto kilpaili kenttäratsastuksessa CIC2-tasolla. Mukava ja leppoisa ori palkittiin myös SLA-II ja KERJ-II -palkinnoilla. Ori jätti kuusi jälkeläistä, joista vanhin, vuonna 2011 syntynyt Taikakuun Reissumies on Varron isä. Reissariksi kutsuttu nippa nappa pienhevosmittoihin jäänyt ori kilpaili menestyksekkäästi kenttäratsastuksen lisäksi myös koulu- ja esteratsastuksessa. Suurisydäminen ori on palkittu myös KERJ-I -palkinnolla.

Varron emälinja puolestaan alkaa vuonna 2014 syntyneestä Ulpusennistä. Ruunan emänemä oli luonteeltaan erittäin kiltti ja kultainen. Se pärjäsi hyvin myös kilpailuissa ja Senniksi kutsuttu tamma palkittiin elämänsä aikana SLA-I, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-I ja YLA2 -palkinnoilla. Senni jätti jälkeensä neljä jälkeläistä, jotka yhtä lukuun ottamatta olivat kaikki tammoja. Jälkeläisistä vanhin oli Varron emä Mörkövaaran Vennikko. Venni oli luonteeltaan aavistuksen arka. Tästä huolimatta tamma kilpaili monipuolisesti koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa sekä valjakkoajossa, kaikissa ihan hyvällä menestyksellä.

Jälkeläiset

Varrosta on tallella pakasteita 3kpl, joista 1-2 on tarjolla ulkopuolisille tammoille

Tämä hevonen on kilpaillut myös tarinakilpailuissa. Tarinakilpailuiden tuotokset löydät päiväkirjasta, hakusanana voit käyttää suluissa olevaa tekstiä (tarina #nro). Tähdellä (*) merkityt kilpailut on kilpailtu kasvattajan kanssa.

Näyttelyt

  • 08.11.2015 NJ Adina Ruunat, tuom. Jannica -- 3/5 KUMA
  • 30.04.2017 NJ kutsu Ruunat, tuom. Kati -- 5/8 KUMA
  • 21.05.2017 NJ Susiraja Suomen(pien)hevosruunat, tuom. Vibaja/Welby -- 1/2 KUMA » Näyttelyn paras ruuna
  • 29.06.2017 NJ Adina Ruunat (sh), tuom. Jannica -- 2/2 KUMA
  • 07.08.2017 NJ Maanan Suomenhevoset Suomenhevosruunat, tuom. Jannica/Jannica -- 1/3 KUMA » Näyttelyn paras ruuna
  • 15.12.2015 VSN Trullinummi Ruunat, tuom. taffel -- 1/10 CH » SW5 (4+3½+4+3½+3+3+4+4+3½+3½ = 36p)
  • 18.07.2016 MSY Eelinniemi Rakenne: Sh orit, tuom. Biffe -- PUN3

ERJ esteratsastus

55 kilpailua / 19 sijoitusta, joista 4 voittoja / 0 cup-sijoitusta

KERJ kenttäratsastus

38 kilpailua / 4 sijoitusta, joista 0 voittoja / 0 cup-sijoitusta

  • 10.03.2018 KERJ Hengenvaara Tutustumisluokka -- 55/66
  • 07.05.2018 KERJ Adina Tuttari -- 23/43 (32.6 + 16 + 36.7 = 85.3)
  • 08.05.2018 KERJ Adina Tuttari -- 15/43 (62.1 + 0 + 19 = 81.1)
  • 09.05.2018 KERJ Adina Tuttari -- 15/43 (53.5 + 0 + 19.3 = 72.8)
  • 10.05.2018 KERJ Adina Tuttari -- 36/43 (37.9 + 20 + 43.7 = 101.7)
  • 11.05.2018 KERJ Adina Tuttari -- 31/43 (71.8 + 4 + 15.7 = 91.4)
  • 12.05.2018 KERJ Adina Tuttari -- 12/43 (33.2 + 4 + 26.7 = 63.9)
  • 13.05.2018 KERJ Adina Tuttari -- 31/43 (72.7 + 8 + 20.3 = 101)

KRJ kouluratsastus

79 kilpailua / 19 sijoitusta, joista 3 voittoja / 0 cup-sijoitusta

  • 08.05.2018 KRJ Adina Helppo A -- 32/78 (67,500 %)
  • 09.05.2018 KRJ Adina Helppo A -- 12/77 (73,571 %)
  • 09.05.2018 KRJ Adina Helppo A -- 71/78 (58,929 %)
  • 10.05.2018 KRJ Adina Helppo A -- 68/77 (58,571 %)
  • 10.05.2018 KRJ Adina Helppo A -- 23/78 (70,357 %)
  • 11.05.2018 KRJ Adina Helppo A -- 70/77 (57,857 %)
  • 11.05.2018 KRJ Adina Helppo A -- 64/78 (59,643 %)
  • 12.05.2018 KRJ Adina Helppo A -- 43/77 (64,286 %)
  • 12.05.2018 KRJ Adina Helppo A -- 56/78 (61,786 %)
  • 13.05.2018 KRJ Adina Helppo A -- 76/77 (52,857 %)
  • 13.05.2018 KRJ Adina Helppo A -- 19/78 (71,071 %)
  • 14.05.2018 KRJ Adina Helppo A -- 46/77 (63,571 %)
  • 14.05.2018 KRJ Adina Helppo A -- hyl.
  • 15.05.2018 KRJ Adina Helppo A -- 13/77 (73,929 %)
  • 15.05.2018 KRJ Adina Helppo A -- 18/78 (72,857 %)
  • 16.05.2018 KRJ Adina Helppo A -- 13/77 (72,857 %)
  • 16.05.2018 KRJ Adina Helppo A -- 60/78 (60,714 %)
  • 15.12.2018 KRJ Jukola SISU Battle I Helppo A -- 85/97 (61,190 %)
  • 16.12.2018 KRJ Katriinan talli Helppo A -- 5/6 (tarina #3)

MEJ maastoesteratsastus

9 kilpailua / 5 sijoitusta, joista 1 voittoja / 0 cup-sijoitusta

VSR kilpailut suomenhevosille

3 kilpailua / 1 sijoitusta, joista 0 voittoja / 1 cup-sijoitusta

  • 31.05.2017 VSR Susiraja He A -- 135/145 (VSR-cup)
  • 31.05.2017 VSR Susiraja 90 cm -- 80/91 (VSR-cup)
  • 31.05.2017 VSR Hortensia Tuttari -- 2/42 (VSR-cup)

Villit kilpailut

27 kilpailua / 8 sijoitusta, joista 3 voittoja / 0 cup-sijoitusta

  • 31.03.2018 villit Susiraja Söpikset: hevosruunat -- 5/7
  • 20.-22.04.2018 villit Auburn Estate Tuttari -- 2/5 (tarina #2)
  • 24.02.2019 villit Hukkasuo Tie tähtiin 1. ok, 80cm -- 8/25
  • 17.03.2019 villit Seppele Tie Tähtiin 2. ok, 80cm -- 1/25
  • 07.04.2019 villit Lehtovaara Tie Tähtiin 3. ok, 80cm -- 2/25
  • 28.04.2019 villit Sateentalli Tie Tähtiin 4. ok, 80cm -- 3/26
  • 12.05.2019 villit Hallava Tie Tähtiin finaali, 80cm -- 22/26

[1] "Suorituksen energia alkoi hiipua loppua kohden. Vastalaukassa tahti- ja tasapaino-ongelmia."

Yleisiä ohjeita

  • Riimu jää päähän tarhauksen ajaksi
  • Riimunnarun voi tarvittaessa kiepsauttaa turvan yli taluttaessa
  • Sateella ja räntäkeleillä sadeloimi, pikkupakkasilla fleece- ja sadeloimi, toppaloimi jos -15o tai kylmempi, kaulakappaleet tarvittaessa
  • Ei hikisenä ilman loimea tarhaan kylmillä keleillä
  • Fleeceloimi päälle, jos hikinen liikutuksen jälkeen
  • Etujalkojen kylmäys ja linimenttiä esteiden hyppäämisen jälkeen
  • Lämpöpintelit yöksi tarvittaessa
  • Niskasiili pidettävä lyhyenä, harja siistittynä ja häntää lyhennettävä tarpeen mukaan, talvisin loimiklippaus
  • Kesäisin ötökkäsprayta laitettava aina tarvittaessa ennen tarhaan vientiä/liikutusta

Liikutusohjeet

  • Sopii hyvin koulu-, este-, maastoeste- ja maastoratsuksi
  • Jännesuojat etujalkoihin ja hivutussuojat takajalkoihin aina ratsastettaessa
  • Pakkaskeleillä viltti selkään alku- ja loppukäyntien sekä käyntimaastojen ajaksi
  • Heijastimet maastoon ainakin hämärillä keleillä
  • Maastoon kannattaa ottaa kaveri mukaan

Varustekaappi

Vie hiiri varusteen päälle nähdäksesi tarkemman kuvauksen. Trullinummen hevosilla on myös yhteisiä tarvikkeita (mm. hoitotuotteita, pinteleitä, juoksutustarvikkeita, heijastimia ja kärryjä), jotka löydät täältä.
Varusteista kiitokset EQP:lle, Kivimetsän varusteelle ja Mestyn varusteelle!

20. kesäkuuta 2015 / Saapuminen Trullinummeen

Tänään oli vihdoin se päivä, kun nuori Varro saapuisi meille Trullinummeen! Remontoidut tilat suorastaan huusivat uusia asukkeja talliin jo aiemmin kesällä muuttaneiden kolmen tamman lisäksi. Ilolla ei ollut rajaa, kun ystäväni Kaisan maasturi kurvasi pihaan, perässään valkoinen, hieman maantiepölyn harmaannuttava hevostraileri. Yhdistelmän pysähdyttyä kentän edustalle koppi heilui hieman Varron liikuskellessa kopissa. Pujahdin trailerin etuovesta sisään tervehtimään Varroa, joka oli ehtinyt syödä kaikki matkaa varten varatut heinät. Kiinnitin ruunan riimuun narun ja huikkasin ulkona olevalle Kaisalle, että lastaussillan ja takapuomin voisi nyt avata. Varro pakitti pois trailerista kuin vanha tekijä ja kun neljäskin kavio oli laskeutunut tallipihalle, se katseli uteliaasti ympärilleen ja hirnahti niin lujaa, että metsässäkin kaikui.

Taluttelin hieman säpäkämmäksi muuttunutta ruunaa hetken kentällä ja tallipihalla ennen sen viemistä talliin uuteen karsinaansa. Karinaan oli jätetty sen uutta asukkia varten vielä hieman lisää heiniä, vettä sankoon ja pari porkkananpalaa. Päästin Varron karsinaansa, jossa se ampaisi heti ensimmäisenä sitä varten jätettyjen ruokien luo. Hotkaistuaan tarjoilut kitusiinsa se rupesi tutkimaan uutta karsinaansa ja lopulta nosti päänsä karsinan puolioven yli käytävälle, jääden katselemaan kaihoisasti ulos tallipihalle.

---

15. heinäkuuta 2015 / Varro varsa-arvioinnissa

Olin ilmoittanut Varron jokin aika sitten varsa-arviointiin. Ruuna oli saanut edellisenä päivänä kunnon pesun, sen kilpakamppeet puhdistettu ja auto pakattu valmiiksi. Tämän aamun tehtäväksi oli siis jäänyt vain Varron huolellinen harjaus ja letitys sekä pakkaus traikkuun. Ruunan matkaseuraksi otimme Thelma-aasin. Henkiseksi tueksi ja vauksi mukaan lähtenyt Kaisa hyppäsi apukuskin penkille, ja sitten kurvasimmekin jo pois Trullinummen pihasta kohti tapahtumapaikkaa.

Kilpailupaikalle päästyämme lähdin ilmoittamaan meidät saapuneiksi samalla, kun Kaisa availi traikkua ja tarkisti matkalaistemme voinnin ja fiiliksen. Kun palasin takaisin autolle, otimme Varron pois kopista ja laitoimme sen kiinni traikun kulmaan. Tarkastin että ruuna oli edelleen siistissä kunnossa, minkä jälkeen heitimme sille pikaisesti suitset päähän. Laitoin itselleni kypärän päähän, nappasin Varron matkaani ja lähdimme kohti rakennearvostelua.

Tärisin jännityksestä, kun vein Varroa rakennearvosteluun. Ruuna teki onnekseni hyvää yhteistyötä, ja se asettui näyttelyasentoon ilman turhaa tappelua. Tuomarit tutkivat ruunaa ja kiertelivät ympärillämme kuin haaskalinnut, kunnes meille ilmoitettiin, että saimme poistua. Kun Varron pisteitä kuulutettiin selvisi, että se oli saanut hienosti yhdeksän pistettä kymmenestä. Rakennearvostelussa ollessamme ruunan sukua oli käyty läpi ja siitä oli annettu arvio. En itse ollut keskittynyt juontoon yhtään joten Kaisa kertoi, että ruuna oli saanu kyseisestä osuudesta 13 pistettä maksimin ollessa 20. Olin ihan tyytyväinen tulokseen ja uskoin, että kaikki jatkuu hyvin vielä liikkeiden arvioinnissakin.

Varro oli onnekseni käyttäytynyt hyvin koko päivän ja se malttoi odottaa pääsyään liikkeiden arviointiinkin rauhassa, vaikka jouduimmekin odottamaan omaa vuoroamme hyvän tovin. Ruunan vihdoin päästessä viimeiseen arviointiosuuteen, ilmoitettiin myös sen saamat käytöspisteet. Varro oli käyttäytynyt niin hienosti koko päivän, että se sai käytöskokeesta 13 pistettä maksimipistemäärän ollessa 15. Myös liikkeiden arviointi sujui ihan hyvin ruunan saadessa tuosta osuudesta 3 pistettä.

Palkintojenjaossa selvisi, että Varro oli kerännyt päivän aikana yhteensä 39 pistettä. Tämä oikeutti toiseen palkintoon, ruunan jäädessä ainoastaan yhden pisteen päähän ensimmäisestä palkinnosta. Olimme Varroon erittäin tyytyväisiä ja annoimme sille parit porkkanat, ennen kuin lastasimme sen traileriin, jossa Thelma jo odottelikin. Kun Varro oli lastattu, lähdimme ajelemaan kohti kotia. Kotimatkalla kävimme hakemassa jäätelöt onnistuneen päivän kunniaksi.

---

15. marraskuuta 2015 / Suomenhevosten ikäryhmäkilpailuissa (kutsu)

Varro osallistui tänään VSR:n järjestämiin suomenhevosten ikäryhmäkilpailuiden neljänteen osakilpailuun 4-vuotiaiden luokkaan. Ruuna oli puunattu hyvin jo edellisenä iltana ja edellispäivänä tarhaan hukattu kenkäkin oli löytynyt ja lyöty pikaisesti Kaisan toimesta takaisin orin kavioon. Myös varusteet oli pakattu jo valmiiksi ja ne pitäisi enää siirtää autoon. Tälle aamulle jäi siis vain ruunan pikainen harjaus sekä sen ja sen varusteiden lastaaminen autoon. Varro lastautui aamulla erittäin nätisti kuljetuskoppiin ja matkusti yksikseen jo konkarin lailla. Kilpailupaikalla ruuna selkeästi hieman jännitti, mutta pysyi kuitenkin ihan hyvin nahoissaan.

Päivä aloitettiin askellajikokeella. Varro teki hyvää työtä ja kuunteli ratsastajaa pienestä jännityksestä huolimatta. Orin sijoituskin oli ihan hyvä, 7/23. Pienen hengähdystauon jälkeen suunnattiin estekokeeseen, jossa estekorkeus oli 50cm. Varron kanssa ollaan hypätty paljon sekä ratsastajan kanssa että ilman ja ruuna selkeästi pitää hyppäämisestä, joten itse en ollut kovinkaan huolissani ruunan pärjäämisestä tässä osiossa. Tietenkin jännitys tai muu häiriötekijä saattaisi hieman heikentää orin suoritusta. Jotain pieniä mörköjä ruuna lopulta näkikin maneesin kulmassa, minkä vuoksi pari hyppyä meni vähän heikonlaisesti ja Varro otti tästä hieman itseensä. Sijoitus estekokeella oli 15/23. Viimeisenä vuorossa oli rakennearvostelu, josta ori sai hienosti toisen palkinnon.

Kaiken kaikkiaan päivä sujui meidän osaltamme ihan mallikkaasti. Estekokeen hieman heikko tulos jäi tietenkin harmittamaan, mutta sellaista se elämä välillä on. Yhteensä Varro sai tänään 14 pistettä (3+3+8), joka oikeutti jaettuun 13. sijaan.

---

9. helmikuuta 2016 / Eläinlääkärikäynti

Tänään oli osalla hevosistamme taas inhottava päivä eläinlääkärin kanssa. Olin tilannut Ledyalle, Varrolle, Vilkulle ja Vatulle hampaiden raspauksen ja Tarjalle etujalkojen tutkimuksen, sillä aiemmalla käynnillä saadut hoito-ohjeet eivät olleet auttaneet toivotulla tavalla.

Päivä alkoi nelikon hampaidenhuollolla. Ledya oli hieman hankala tapaus, sillä tamma arvasi jo rauhoituspiikin nähdessään, mistä nyt on kyse! Pienten vastaanhankailujen jälkeen Ledya kuitenkin saatiin rauhoitettua ja hampaat raspattua. Tamman hampaat olivat erinomaisessa kunnossa, ja seuraava raspaus on ajankohtainen jälleen vuoden päästä.

Seuraavana uhrina - siis potilaana - oli Varro, joka myös rauhoitettiin. Ruuna on kuitenkin sen verran lungi poika, että rauhoituksen kanssa ei ollut ongelmia. Ehkä Varro pärjäisi raspauksenkin ilman rauhoittamista, mutta en halunnut riskeerata, että ruuna saisi jonkin angstikohtauksen juuri kriittisellä hetkellä. Ruunan hampaidenhuolto sujui ongelmitta, mutta muutama isompi piikki hammaskalustosta löytyi. Gabriela raspasi piikit pois, eikä piikkien aiheuttamia vaurioita tai muutoksia onneksi löytynyt. Varro joutuu hammaslääkärin pakeille seuraavan kerran jo neljän kuukauden kuluttua.

Seuraavina potilaine olivat Vilkku ja Vattu. Koska Vilkku on iso ja fiksu mies, ei sitä tarvinnut rauhoittaa toimenpiteen ajaksi. Raspauksessa ei myöskään löytynyt piikkejä tai muita muutoksia. Olin jättänyt Vatun viimeiseksi raspattavaksi, sillä olihan tämä pikkuneidin ensimmäinen hammaslääkärikäynti ja meitä saattaisi odottaa kunnon teiniangsti! Vattu käyttäytyi kuitenkin yllättävän hyvin, vaikka tamma vöhön kiemurtelikin rauhoitusta annettaessa. Myös Vatun hampaat olivat priimakunnossa.

Kun hammashuollot olivat tältä päivältä ohitse, oli vuorossa Tarjan etujalkojen tutkiminen. Tamman jalat turvottelivat edelleen, vaikka niitä oli hoidettu edellisellä eläinlääkärikäynnillä saatujen ohjeiden mukaan. Koska mitään merkittävää vaikutusta ohjeiden noudattamisella ei ollut ollut, Gabriela päätti ultrata Tarjan jalat. Molemmista etusista löytyi vaurioita pinnallisista koukistajajänteistä, joskin vauriot olivat onneksi erittäin pieniä. Syyn Gabriela löytyi kavioiden pienistä asentovirheistä, jotka olivat aiheuttaneet ylimääräistä rasitusta jänteille.

Gabriela vuoli Tarjan kaviot ja jänteisiin piikitettiin hieman kortisonia paranemisen nopeuttamiseksi. Saamamme uudet hoito-ohjeet eivät juurikaan poikenneet aiemmista, sillä Tarja täytyy edelleen pitää vain kevyellä liikunnalla ja jalkoja kylmätä, molempia noin kuukauden verran. Tarkastuskäynnille menemme Tarjan kanssa maaliskuun alussa, jotta näemme, miten hoito on ruvennut puremaan.

Kiitokset jälleen Spellcaren Gabrielalle hevostemme hoitamisesta!

---

1. huhtikuuta 2016 / Metsälammen ratsastusmerkkisuoritustunti

Kävimme suorittamassa Varron kanssa B-ratsastusmerkin Metsälammella! Alla suoritukseen vaaditut kysymykset ja kuittaus sekä hieno diplomi, jonka saimme hyväksytystä merkkisuorituksesta.

1. Miten ensimmäisen harjoituksen pysähdykset sujuivat?
- Yritin tehdä pysähdykset lähinnä istunnan avulla. Parissa ensimmäisessä pysähdyksessä Varrolla oli hieman ongelmia ymmärtää mitä siltä pyydettiin ja pysähdykset eivät ehkä olleet niin sujuvia kuin olisi ollut mahdollista. Pikkuhiljaa pysähdykset kuitenkin rupesivat sujumaan paremmin. Myös ravissa oli aluksi ongelmia, sillä Varro hiippaili muutaman käyntiaskeleen ennen pysähdystä.

2. Mikä oli haastavinta toisessa harjoituksessa?
- Laukkasta siirtyminen käyntiin. Varro innostui hiihtelemään hieman epämääräistä ravin ja käynnin sekoitusta ennen kuin suostui siirtymään puhtaasti käyntiin.

3. Millainen ratsusi oli tällä tunnilla?
- Varro oli melko innokas ja jarrujen kanssa oli ehkä hieman ongelmia joissain tilanteissa. Pääasiassa ruuna oli kuitenkin erittäin yhteistyöhaluinen ja teki pyydetyt asiat ilman turhaa vastaan vänkäämistä.

4. Mikä oli kaikista haastavinta tällä tunnilla?
- Kaikista haastavinta oli ehkäpä siirtymien ajoittaminen vaadittuihin pisteisiin.

5. Tunnin aikana Sinte huomautti sinulle monta kertaa samasta asiasta. Mistä?
- Pidätteiden läpiviennistä tuli sanomista.

6. Mistä sait kehuja tunnin aikana?
- Käsien asennosta.

7. Millaisen tavoitteen haluaisit asettaa itsellesi seuraaville tunneille?
- Tavoitteena olisi, että siirtymät hitaampaan askellajiin olisivat täsmällisempiä ja että pidätteet menisivät paremmin läpi.

---

12. huhtikuuta 2016 / Tarinakilpailut Moondancessa (tarina #1)

Osallistuimme Varron kanssa Moondancessa järjestettyjen tarinakilpailuihin. Edustimme ensimmäisessä esteluokassa ja esteidemme korkeus oli 100cm. Sijoituimme neljänsiksi seitsemän kilpailijan joukosta. Alla kilpailuosallistumisemme:

Säkkijärven polkka
"Suoritus ei sujunut ehkä yhtä sulavasti kuin valssi, mutta onhan se polkkakin tanssi! "

(Tehtäväkuvaus: Etsi youtubesta kappale, joka kuvaa suoritustanne. Laita liitteeksi saatesanat, joka saa olla maksimissaan yhden virkkeen mittainen.)

---

10. marraskuuta 2016 / Irtohypytystä Kuuramaassa

Varro kävi tänään irtohyppäämässä Kuuramaan hevostilalla. Ruunan hyppäämien esteiden maksimisäkäkorkeus tänään oli 100cm. Mukana matkassa oli myös tallimme nuori ratsuponitamma Neli.

"Varro on jo melkoisen kokenut matkustaja ja kilpailija, joten ruuna ei jaksanut turhia stressata tätä tilaisuutta. Ei hätäpäivää, kunhan vaan ruuat ja herkut on matkassa mukana! Suorituksen aikana Varro oli pirtsakalla päällä."

Kommentti: "Varro oli varsin miellyttävä hypytettävä. Sillä on täydellinen rytmi ja tasapaino sekä jalkojen tekniikka aivan kohtalainen. Reaktiokyky olisi voinut hieman reaktiivisempi, mutta ei tässä suorituksessa ollut moitittavaa! Korkeammat esteet ylittyvät Varrolta varsin helposti, hieno suoritus."

---

21. maaliskuuta 2018 / Uusi tarhakaveri Roki

Trullinummeen saapui eilen 14-vuotias Roki-puoliveriruuna, suurikokoinen entinen kouluratsu. Olin kaavaillut tästä uljaasta mustasta tarhakaveria Varrolle, joka oli joutunut koko meillä olonsa ajan tarhaamaan yksin. Roki oli ruunattu vasta hiljattain sen muututtua hankalaksi kilpauransa päätyttyä ja siitosuransa alettua, mutta kuulemma palautunut nopeasti ruunaamisen jälkeen entiseksi kiltiksi ja tasaiseksi itsekseen. Varro ja Roki olivat päässeet myös eilisestä alkaen tutustumaan toisiinsa karsinoiden kaltereiden läpi, sillä kaksikko asuu viereisissä karsinoissa. Mitään ongelmia ei siis pitäisi tulla, mutta kaikesta huolimatta minua jännitti.

Kun Varro ja Roki tänä aamuna päästettiin yhdessä tarhaan, oli meno oikeastaan erittäin tylsää seurattavaa. Varro ja Roki haistelivat toisiaan ja Varro yritti pari kertaa hieman uhota itseään lähes 20cm korkeammalle uudelle toverilleen. Roki ei tästä kuitenkaan ollut moksiskaan. Pian ruunat olivat kiinnostuneempia tarhaan jätetyistä heinistä kuin toisistaan. Seuraamme toki vielä tämän päivän kaksikon menoa hieman tarkemmin, mutta toistaiseksi vaikuttaa siltä, että Varro ja Roki tulevat oikein hyvin juttuun keskenään.

---

20.-22. huhtikuuta 2018 / Kenttäratsastusta Auburnissa (tarina #2)

Varro osallistui muutaman muun trullislaisen kanssa Auburnissa järjestettyihin Kevätkarnevaaleihin. Kevätkarnevaalien toisena viikonloppuna luvassa oli kolmipäiväiset kenttäratsastuskilpailut. Varro osallistui tutustumisluokkaan. Ensimmäisen päivän Helppo C -tasoisessa kouluohjelmassa ruuna sijoittui kolmanneksi viiden ratsukon joukosta prosentein 66,357%. Toisen päivän 80cm tasoisella rataesteosuudella ruuna sijoittui toiseksi 0/4 virhepisteellä. Viimeisen päivän 80cm tasoisella maastoestekokeella ruuna nappasi ensimmäisen sijan. Kokonaiskilpailussa ruuna sijoittui hienosti toiseksi (3+2+1=6). Sijoitukset arvottiin ja jokainen osallistuja sai kommentin suorituksestaan, joiden pohjalta ratsukon tuli kuitata osallistuminen määrittämättömän mittaisella tarinalla. Alla kuittauksemme Varron suorituksesta:

"Lähdimme Varron kanssa oman luokkamme koulukokeeseen viimeisenä ratsukkona, joten olin onnistunut kehittelemään itselleni hieman paineita suoritusta varten, etenkin kun kilpakumppanimme olivat kaikki tehneet melkoisen hyvää työtä omien suoritustensa aikana. Hermostuneisuuteni vaikuttikin radan alkuun heiman negatiivisesti, mutta kun sain kerättyä itseni, parani myös suorituksemme. Varrohan oli koko radan ajan mukavan yhteistyöhaluinen ja mukava, vaikkakin alkuradasta ehkä aavistuksen laiska.

Rataesteille lähdin ruunani kanssa oikein luottavaisin mielin, sillä tiesin esteiden olevan Varron mieleen. Perusrata sujuikin hyvin. Varro oli kevyt ratsastaa eikä yrittänyt ryöstää kertaakaan, vaikka ruuna tätä välillä oikein kovasti innostuessaan tuppaakin tekemään. Uusintaan jatkaessamme olinkin erittäin itsevarma ja kun Varro ylitti kaikki esteet puhtaasti, olin jo varma osakokeen voitosta. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin ja Varro sekosi kompuroinnin seurauksena askeleissa hieman ennen viimeistä estettä. Lähestyminen jäi siis melko kehonlaiseksi ja vaikka ruuna yrittikin parhaansa, kopautti se etusillaan ylimmän puomin alas kannattimilta. Harmillista pudotusta lukuun ottamatta rata sujui osaltamme kuitenkin erittäin hyvin.

Lähdimme maastokokeelle erittäin hyvillä mielin. Varro oli suoriutunut aiemmista osakokeista oikein hyvin ja olimme kokonaiskilpailussa toisella sijalla, vaikka vastassamme oli ainoastaan pitkäkoipisia ja sporttisia puoliverisiä. Hieman huolestunutkin toki olin, sillä Varro on yksin maastoillessaan välillä aavistuksen säpäkkä ja intoutuu herkästi kovasta vauhdista. Verryttelyssä ruuna vaikutti kuitenkin sopivan innostuneelta ja pysyi hyvin käsissä. Hyvä tuntuma ja yhteistyö ruunan kanssa jatkui onneksi myös itse kilpailusuoritukseen ja vaikka Varro melko reipasta tahtia etenikin, pysyi se hyvin kuulolla eikä säpsyillyt turhia missään vaiheessa."

---

15. kesäkuuta 2018 / Fiilislaatuarvostelussa

Virtuaalinen Fiilislaatuarvostelu oli esitelty kevään aikana. Ensimmäiseen, hieman koeluontoiseen tilaisuuteen minulla ei ollut vielä valmista hevosta ilmoittaa, mutta nyt kesäkuussa järjestettyyn toiseen tilaisuuteen päätin ilmoittaa jonkin Trulliksen asukkaista. Lopulta päätin, että Varro olisi oikea valinta viedä arvosteltavaksi.

Arvostelun ensimmäisessä osiossa keskityttiin hevosen luonteeseen ja kokonaisuuteen - eli mm. siihen, kuinka hyvin kuvat ja asuinapikka sopivat hevoselle, sekäa hevosen yleistietoihin ylipäätään. Tästä osiosta Varro sai ensimmäiseltä tuomarilta 12/25 ja toiselta tuomarilta 20/25 pistettä. Toisessa osiossa arvosteltiin kuvia ja visuaalisuutta, joista ruunamme sai 18/25 ja 22/25 pistettä. Kolmas arvosteltava osio oli aktiivisuus, joka sisälsi mm. tekstit ja niiden sisällön, kilpailut ja varusteet. Tästä osiosta Varrolle napsahti 18/25 ja 20/25 pistettä. Viimeisessä osiossa arvosteltiin hevosen sukua ja jälkeläisiä, sekä mm. sitä, miten ne on esitetty sivuilla. Tästä osiosta Varro sai 15/25 ja 18/25 pistettä.

Yhteensä Varro sai päivän aikana ensimmäiseltä tuomarilta 63 pistettä ja toiselta tuomarilta 80 pistettä. Pisteiden keskiarvoksi tuli 71,5, mikä oikeutti toiseen palkintoon. Varron saavutukseen ollaan oikein tyytyväisiä, ja tämä reissu valmistaa meitä varmasti hyvin myös "oikeita" laatuarvosteluja kohti! Alla vielä tuomareiden, Alexiina C.:n ja ScrewDriverin, kommentit ruunastamme:

- Symppis ruuna, jolla kivasti kuvia erityyppisistä tilanteista. Tekstit mukavaa luettavaa, kaipaisin kyllä hieman särmää ja terävyyttä näihin. Sukuselvitys sopivan tiivis ja mielenkiintoinen. Kisakalenterin asettelu hapuileva. Erityisesti kiinnitetty huomiota hoito-ohjeisiin ja varusteet esitetty selkeästi.
- Sympaattinen kaveri. Sivut hienosti koottu ja toteutettu, panostettu hevonen!

---

28. elokuuta 2018 / Geenitestailua

Olin jokin aika sitten ottanut Varrolta jouhinäytteitä, joiden avulla halusin selvittää ruunan geneettisen värin. Mitään suuria yllätyksiä en jaksanut testiltä odottaa, sillä mitään kovin ihmeellisen värisiä tapauksia Varron suvussa ei ollut. Ainoa jännityksen aihe oli, olisiko ruunan isänemä Heljän Saturiina periyttänyt piilossa hopeaväriään. Kun tulokset tänään vihdoinkin tulivat, jäi hopeageeni valitettavasti vain haaveeksi. Mutta ei sen väliä, Varro on hieno heppa - vaikka onkin ihan vain tavallinen rautias. Testin tulos oli ee/aa.

---

02. syyskuuta 2018 / Rate My Ponyn ensiarvostelussa

Koko Trulliksen poppoo käväisi tänään uudessa Rate My Ponyssa arvioitavana ensiarvostelussa. Varron osalta tämänpäiväinen arviointi sujui hieman heikohkosti, ruunan palatessa kotiin palkinnolla 2 Star Prospect. Ruuna arvioitiin yleisratsuna, ja pisteitä sille kertyi 785/1900.

Rakenteestaan ruuna sai hyvät 56%. Pää, kaula ja etuosa arvioitiin heikoiksi (20p.), runko ja takaosa (76p.) sekä jalat ja kaviot (73p.) hyviksi. Luonteestaan Varro sai 30%. Rohkeus arvioitiin heikoksi (1p.), temperamentti (24p.), herkkyys (23p.) ja älykkyys (36p.) kohtalaisiksi, kuuliaisuus puolestaan hyväksi (67p.).

Liikkeistään Varro sai 40%. Ruunan asekllajeista paras oli hyväksi tituleerattu käynti (51p.), kun ravi (27p.) ja laukka (42p.) puolestaan olivat kohtalaisia. Taidoista ruuna sai 45%. Kokoamiskyky arvioitiin heikoksi (12p.), kestävyys (43p.), ketteryys (35p.) ja hyppytekniikka (50p.) kohtalaisiksi. Nopus (75p.) ja voima (54p.) arvioitiin taasen hyviksi.

Tilaisuuden ratsastettavuuskokeesta ruuna sai 38 pistettä ja maininnan kohtalainen. Käytöksestään tilaisuuden aikana Varrolle kertyi pisteitä niinikään 38 pistettä ja maininta kohtalainen.

---

16. joulukuuta 2018 / Jouluiset tarinakilpailut Katriinan tallilla (tarina #3)

Osallistuimme Varron kanssa Katriinan tallilla järjestettyihin KRJ:n alaisiin tarinakilpailuihin. Osallistuimme ruunan kanssa helppo A-tasoiseen luokkaan, jossa tällä kertaa sijoituimme kuudesta ratsukosta viidensiksi. Alla meidän tuotoksemme luokkaa varten:

" "Porsaita äidin oomme kaikki," kuului radiosta kun käynnistin auton, mättäessäni samalla kaksin käsin joulusuklaita suuhuni. Mutta sitten vasta Kuului laulu enkelten, kun tyrkkäsin cd-soittimen sisään suosikkilevyni. Tähti tähdistä kirkkain loisti vielä itsepintaisen kirkkaasti jo valaistuvalla aamutaivaalla, Revontulien leikkiessä kauempana. Kilpailupaikalla Maa oli niin kaunis, sen oltua peittynyt edellisenä yönä paksun lumikerroksen alle ja olo oli kuin Joulumaassa konsanaan. Varro pakitti trailerista keskelle Talven ihmemaata ja katsahti hieman epäluuloisesti tallin nurkalle rakennettua Lumilinnaa. Varustimme malttavaisesti paikoillaan seisoskelleen Varron Joulun kellojen soidessa jossain kaukana taustalla. Kun nousin ruunani selkään ja suuntasin kohti verryttelyaluetta, muuttui ratsuni oikeaksi Siaksi. Hyppelimme kuin mitäkin Nisse-polkkaa ympäri verryttelyä, muiden ratsukoiden kulkiessa kauniisti kuin Partiolapset. Joulupuu oli rakennettu portin lähelle, ja tätähän Tonttu Torviseni tuntui ihmettelevän jokaisella kierroksella. "Joulupukki puree ja lyö tuhmia poniineja," kuiskasin kiukkuisesti Tanssivalle lumiukolleni ja uhkasin vielä mielessäni kirjoittaa Kirjeen joulupukille ja toivoa uutta suomenhevosta. Äkkiä aloin kuitenkin katua sanojani ja pahoja ajatuksiani, joten aloin lauleskella mielessäni Varpusta jouluaamuna, jotta hieman rauhoittuisin. Siitä kai tuntee joulun, kun oma ja hevoseni kiukku katosi nopeasti kuin tuhka tuuleen! Kun meidän suorituksemme vuoro tuli, suuntasimme Nyt riemuiten tänne tuomariston eteen. Nyt reippahasti käypi askelet, kun Tonttuni eteni kouluradalla Walking in the Airin soidessa taustalla. Kun saimme ratamme suoritettua loppuun, oli naamani kovin jäässä ja näytin varmasti Petteri Punakuonolta. Varron leukakarvoihin tarttunut kuola puolestaan oli tehnyt ruunanrupsukastani oikean Kuuraparran. Kävimme tekemässä vielä loppuverkat ja kävelimme kohti traileriamme, kun näin Joulupukin menevän talliin, lapsilauma perässään. Suorituksemme sujui paremmin kuin mitä alunperin odotin. Vaikka En etsi valtaa loistoa, toivoin silti saavani ruusukkeen mukaan tältä reissulta. Purimme Varrolta palkintojen jaon jälkeen varusteet ja lastasimme ruunan traileriin. Toivottelimme vielä Hyvän joulun toivotukset ja Joulun rauhat samoissa kilpailuissa olleille tutuille ja lähdimme ajelemaan kotiin, Nyt käyden joulun viettohon. Mutta onneksi tältäkin reissulta jäi Taas kaikki kauniit muistot joita Jouluaamuna voi miettiä. Kun kaarsimme pois tallin pihasta, näimme vielä Ketun juoksevan yli järven samalla, kun kaukana kylässä Nyt syttyivät valot tuhannet."

(Tehtäväkuvaus: Tarinoi perinteikkäästi kilpailupäivästä. Pyri sisällyttämään tarinaasi mahdollisimman monta joululaulun nimeä (nimiä saa taivuttaa). Arvostelussa huomioidaan tarinan eheys, laulujen määrä ja relevanttius tarinan kannalta sekä tekstin sulavuus.)

---

23. helmikuuta 2019 / PUM-cup

Varro sekä Trullinummen ratsuponitammat Pipsu ja Neli osallistuivat 21.-23.2. Lähtölaukauksessa järjestettyyn kolmipäiväiseen MEJ:n alaiseen PUM-CUPiin. Varro kilpaili 80cm luokassa. Kisarupeama ruunan kanssa aloitetiin ehkä aavistuksen varovaisesti, sillä ensimmäisessä osakilpailussa sijoituksemme ruunan kanssa oli 15/21. Toisaalta kelit eivät ehkä olleet kaikista suotuisimmat maastoesteitä ajatellen eikä Varron kanssa oltu viimeaikoina turhan ahkerasti edes hypätty maastoesteitä, joten siihen nähden sijoituksemme ei ollut kovin yllättävä. Ruunalla oli kyllä vauhtia ja intoa suorituksen aikana, sitä ei käy kiistäminen. Myös toinen osakoe sujui melko samalla tavalla, tosin tällä kertaa ruuna malttoi välillä ehkä ajatellakin tekemistään hieman enemmän, eikä vain painanut menemään. Siltikään toisen päivän kilpasuoritus ei riittänyt kovinkaan korkeaan sijoitukseen, vaan jouduimme tyytymään sijaan 13/16. Sitten koitti finaalipäivä, mihin olimme kaikesta huolimatta ruunan kanssa päässeet etenemään. Viimeinen kilpailusuoritus sujuikin oikein mallikkaasti (lähes täydellisyyttä hipoen, ellen sanoisi), Varrolle oli selkeästi tullut jälleen rutiinia ja malttia maastoesteiden hyppäämiseen. Niinpä ratsastimme neljännelle sijalle yhteensä viidentoista finalistin joukosta. Mukaamme reissulta saimme ruusukkeen.

Ruusuke © Dragon Age Estate

---

02. maaliskuuta 2019 / Tie Tähtiin estevalmennus Seppeleessä (taso 80cm, kutsu)

Kaisa oli lupautunut osallistumaan Tie Tähtiin -kilpailuun Varro-ruunalla, jotta tämän omistaja Tinu saisi keskittyä Hämy-tamman kanssa täysillä saman kilpailun kouluosuuteen. Kaisa ei ollut mikään huippuratsastaja, mutta koska kasikympin estekorkeus ei vielä saanut naisen polvia tutisemaan ja satulan alla oli esteistä innostuva luottohyppääjä, oli tämä päättänyt ottaa haasteen vastaan. Ensimmäisiin osakilpailuihin ratsukko oli suunnannut erittäin vähäisellä harjoittelulla, mutta rata oli siitä huolimatta sujunut yllättävän hyvin ja kaksikko oli päässyt kymmenen parhaan joukkoon. Harjoitus kuitenkin tekee mestarin, joten Kaisa päätti lähteä hakemaan valmennusapua osaavammilta tahoilta, kun sellaista kerran oli tarjolla.

Kun Kaisa ja avuksi mukaan lähtenyt Tinu saapuivat Seppeleen pihaan maaliskuisena valmennuspäivänä, sää oli juuri täydellinen ulkokentällä ratsastamista varten. Suurin osa lumesta oli sulanut pois ja Seppeleen kentältä oli raivattu suurin osa jäästä ja loskasta pois. Varro katseli uteliaana ympäristöään ja ensimmäistä valmennusryhmää samalla, kun Kaisa ja Tinu varustivat sen valmennusta varten.

Kun Kaisa oli ratsautunut ja aloitellut alkuverkkaa, aika kului kuin siivillä. Yhtäkkiä oltiinkin jo ensimmäisen valmennustehtävän parissa - vasta hetki sittenhän nainen oli käynyt ruunan kanssa tiukkaa keskustelua siitä, että alkukäynnit todellakin tarkoittavat käyntiä, eivätkä päätöntä sinkoilua ympäri ratsastuskenttää. Ensimmäiselle tehtävälle Varro lähti reippaalla tahdilla, mutta pysyi kuitenkin hyvin kuulolla. Kaisa ratsasti ruunan tarkasti sokeripalojen välistä ja ohjasi ruunan kohti kolmen esteen sarjaa. Suoristus jäi ehkä aavistuksen viimetinkaan, mutta se ei hyppyjä haitannut ja suoruuskin löytyi viimeistään ensimmäisen hypyn jälkeen. Kaksikko tuli tehtävän vielä uudestaan ja tällä kertaa Kaisa ratsasti paremman tien, jonka ansiosta suoristamiselle jäi enemmän aikaa ja tilaa.

Varro rupesi selkeästi hieman kuumumaan joutuessaan odottelemaan omaa vuoroaan toisen tehtävän suorittamisessa. Tämä tehtävä oli jo hieman haastavampi ja ruuna ottikin alkuun ehkä turhankin kiireisen laukan, joten ensimmäisenä esteenä toiminut ristikko sai melkoista kyytiä ruunan rallatessa puomien yli. Ristikon jälkeen ja käännöksen aikana Kaisa sai kuitenkin hieman rauhoitettua ruunan menoa, joten suoruus ja maltti löytyivät sopivasti tehtävän toiselle esteelle, pystylle. Varro olisi selkeästi halunnut jatkaa rallilinjalla, mutta tyytyi silti etenemään Kaisan määräämään tahtiin kohti kolmatta estettä, joka oli jälleen ristikko. Täydellisen kaarteen jälkeen Kaisa suoristi ruunan, joka laukkasi ristikon yli nätisti ja hallitusti. Vaikka suoritus muuten olikin melko hyvä, käski Hanski ratsukon tehdä tehtävän vielä uudestaan. Tällä kertaa niin, että suoritus olisi täysin hallittu aivan alusta saakka. Kaisa ja Varrohan tekivät työtä käskettyä.

Pian oltiinkin jo viimeisen valmennustehtävän kimpussa. Kaisa nosti Varron kanssa vasemman laukan ja suuntasi kohti ristikkoa. Ruuna eteni reippaassa, mutta hallitussa laukassa. Ristikon jälkeen kaksikko vaihtoi laukan ravin kautta ja käänsi turpansa kohti kahden esteen sarjaa. Kaarteessa Varro sortui puskemaan lapa edellä, mutta Kaisa ennätti suoristaa ruunan viime hetkellä ennen sarjan ensimmäistä estettä. Kaisa ratsasti Varrolla suoraa niin pitkälle kuin mahdollista, ennen kuin käänsi ruunan kohti kolmoissarjaa. Suoruus säilyi tällä kertaa hyvin sekä ennen että jälkeen sarjan. Jälleen Kaisa ratsasti ruunalla tarkasti sokeripalojen välistä ja teki suuren, loivan kaaren kohti viimeistä estettä. Kaisa otti jo pitkältä hyvän suoran linjan kohti pystyä, joka ylittyi tyylikkäästi ja keskeltä.

Kaisa oli tyytyväinen Varroon ja etenkin viimeisen tehtävän suoritukseen, vaikka ruuna aluksi hieman puskikin menemään lapa edellä. Hän taputti ratsuaan tyytyväisenä kaulalle ja katseli vielä viimeisenkin valmennettavan suorittavan radan. Loppuverkkaan Kaisa lähti hyvillä mielin ja Varrokin tuntui mukavan rennolta ja tyytyväiseltä.

---

09. maaliskuuta 2019 / Tie Tähtiin estevalmennus Saaristossa (taso 80cm, kutsu)

"Voi elämä, mihin sitä onkaan tas ryhdytty..." Kaisa tuumasi, kun Tie Tähtiin estevalmennus starttasi Saaristossa. Tinu oli hoitanut kaikki valmennusilmoittautumiset naisen puolesta, mutta jättänyt mainitsematta, että tämänpäiväinen valmennus olisi englanniksi ja vieläpä voimakkaalla walesimurteella höystettynä. "Aijaa sori, luulin että mainitsin siitä," Tinu oli hihkaissut ystävälleen tämän mulkoillessa ratsunsa omistajaa epäuskoisesti. "Hyvin se menee!"

Lämmittelyjen aikana Kaisan jännitys tätä kansainvälistä valmennusta kohtaan ei ollut ottanut laantuakseen. Kunsitten ensimmäisen harjoituksen aika tuli, ei nainen ollut ollenkaan varma, mitä pitäisi tehdä. Onneksi Kaisa ei kuitenkaan joutunut ensimmäisenä suorittamaan tehtävää, vaan sai tilaisuuden katsella parin muun valmennuslaisen menoa. Tämä hieman rauhoitti naisen mieltä ennen tämän suoritusvuoroa.

Kaisa nosti Varrolla oikean laukan. Ruuna teki työtä käskettyä ja eteni reipasta tahtia. Kahden suoralla olleen esteen jälkeen ratsukko kaarsi tasaisesti oikealle, suunnaten kohti vinoja esteitä. Varro tuntui olevan hyvin kuulolla eikä hypyissä ollut ainakaan Kaisan mielestä mitään vikaa. Jälkimmäisellä vinolla esteellä Varro vaihtoi hypyn aikana laukan vaivattomasti, minkä jälkeen oli helppo kaartaa vasemmalle ja kohti toisen pitkän sivun suuntaisesti olevia esteitä. Muurilla Varro tuntui ehkä hieman epäröivän, mutta hyppäsi pienen kannustuksen jälkeen. Raviin siirtyessään valmentaja Jonathan kommentoi kaksikon suoritusta. Kaisa ei aivan kaikesta saanut selvää, mutta positiiviselta palaute kuulosti.

Toinen harjoite sujui yhtä vaivattomasti. Kaisa ja Varro etenivät ensimmäiselle vinolle esteelle tasaisessa laukassa. Laskeutumisen jälkeen Kaisa joutui hieman himmaamaan Varron menoa, mutta sai pidettyä ruunan hallinnassaan toisellekin hypylle. Toisella esteellä Varro vaihtoi vasempaan laukkaan ja jälleen ratsukko kaarsi vasemmalle kohti kolmatta estettä. Kolmas ja neljäs estekin ylittyivät vaivatta, mutta eivätpä pikkuiset pystyt mikään kovin suuri haaste esteruunalle ollutkaan.

Kolmannelle tehtävälle lähtiessään Kaisa sai Jonathanilta ohjeeksi jatkaa samaan malliin kuin tähänkin asti. Tai näin nainen ainakin tulkitsi miehen puheen. Varro lähti jälleen reippaalla oikealla laukalla matkaan. Tällä kertaa muuri ei jännittänyt ruunaa ollenkaan, vaan ylittyi helposti ilman lisätukea ja -kannustusta Kaisalta. Sitten hopsista vain vinojen esteiden yli, samalla vaihtaen vasempaan laukkaan. Sitten tiukka kurvi, josta tuli melkein liiankin jyrkkä! Viime hetkellä Kaisa sai kuitenkin reitin korjattua seuraaville vinoille esteille. Viimeisellä esteellä Kaisa pyysi Varroa jälleen vaihtamaan laukkaa, tällä kertaa oikeaan. Oikeaan kaarteeseen Kaisa antoi Varron laukata hieman reippaampaa, mutta himmasi vauhtia taas hieman suoristaessan kahdelle viimeiselle esteelle.

Valmennuksen päätyttyä Kaisa oli tyytyväinen eikä ollut enää niin kiukkuinen Tinulle, vaikkei päässytkään valmentautumaan suomeksi. "Hieno poika olet!!" Kaisa kehui ratsuaan tämän kävellessä rennon tyytyväisenä ja hiestä höyryten loppukäyntejä. Ja syystäkin Varro sai kehuja, se oli tehnyt hyvää työtä tänään. Tinukin näytti tyytyväiseltä hevosensa ja ystvänsä tämän päiväiseen tuntiin, eikä Jonathanin loppupalautteessakaan tuntunut kovinkaan paljoa olevan huonoa.

---

17. maaliskuuta 2019 / Tie Tähtiin 2. osakilpailu (kutsu)

Kaisa ja Varro olivat ensimmäisen osakilpailun jälkeen hioneet yhteistyötään huomattavasti ahkerammin kuin aiemmin, osittain Tinun patistamana. Ruuna oli toiminut etenkin valmennuksissa vieläpä oikein hyvin ja jättänyt turhanpäiväisen sähläilyn ja hösäämisen, joten odotukset tämänpäiväistä osakilpailua kohtaan olivat korkealla. Varron taistellessa matkaheinistä trailerissa yhdessä Hämy-tamman kanssa, Kaisa keskittyi kertaamaan auton matkustamossa päivän tavoitteita, strategioita ja valmennuksien oppeja yhdessä Tinun kanssa. Naiset neuvoivat ja antoivat toisilleen vielä viime hetken tsemppejä ja vinkkejä, samalla kun hevosenhoitajaksi mukaan lähtenyt nuori Joonas-poika katseli halpoja kotimaisia auton takapenkillä.

Ajomatka kului sukkelasti ja lopulta Trullinummen väkikin oli saapunut kilpailupaikalle Seppeleeseen. Tinu ja Joonas jäivät purkamaan Hämyä trailerista ja varustamaan tätä kilpailusuoritusta varten. Varro sai jäädä vielä koppiin odottelemaan omaa vuoroaan, sillä esteitä hypittäisiin vasta myöhemmin päivällä. Kaisa puolestaan lähti hoitamaan ilmoittautumiset pois alta ja jäi samalla reissulla katselemaan hieman myös aiempia suorituksia. Kun Kaisa saapui takaisin Tinun, Joonaksen ja hevosten luo, oli Hämy jo valmiina kilpailusuoritukseensa. Varro puolestaan torkkui tyytyväisenä trailerissa. Kaisa lähti Joonaksen kanssa katselemaan Tinun ja Hämyn verkkaa sekä kilpailusuoritusta.

Kun Hämy oli huollettu oman kilpailurupeamansa jälkeen, kolmikolle jäi hetkeksi luppoaikaa seurailla muita luokkia ja tutustua kilpailualueeseen. Hyvissä ajoin he kuitenkin palasivat takaisin hoitamaan ja varustamaan Varron esteluokkien alkua varten. Varro tuntui melko eläväiseltä jo varustamisen aikana, joten itse kilpailusuoritus rupesi jännittämään Kaisaa hieman aiempaa enemmän. Myös verkassa ruunalla tuntui olevan virtaa ja Kaisa tunsi punan nousevan kasvoilleen ratsunsa sinkoillessa päättömästi ympäri verryttelyaluetta.

Lopulta tuli Kaisan ja Varron suorituksen vuoro. Ruuna oli ennättänyt päästellä jo pahimpia höyryjä verkan aikana, mutta edelleen tuntui, että Varro lähtisi lentoon koska vain. Lennokkaan reipasta ravia kilpailualueelle saapuessaan Kaisa yritti vielä tsempata itseään. "Yritä parhaasi, muista valmennusten vinkit, opi vanhoista virheistä. Hyvin se menee, kyllä Varro hypätä osaa." Ja samalla kuului äänimerkki suorituksen alun merkiksi, ja Kaisa suuntasi Varron kohti ensimmäistä estettä.

---

31. maaliskuuta 2019 / Tie tähtiin estevalmennus Hallavassa (kutsu)

Alkuverryttelylle oli annettu 15 minuuttia aikaa. Kaisa pyrki parhaansa mukaan saada Varro-ruunan vetreytymään ja avuille, jotta tämänpäiväisestä valmennuksesta saisi mahdollisimman paljon irti. Ruuna oli ollut hieman laiskalla päällä, mutta verryttelyn lopulla ruunasta tuntui löytyvän jo vähän eloa. Alkuverryttelyn lopulla Kaisa hyppäsi Varrolla pari kertaa 60cm esteen. Ruuna eteni sen verran laiskahkosti, että Kaisa tiesi päivän valmennuksen vaativan paljon työtä.

Omalla vuorollaan Kaisa ja Varro suuntasivat valmennuksen esteradalle. Lyhyellä sivulla Kaisa nosti ruunalla oikean laukan. Laukka nousi hieman laiskasti ja hyytyi entisestään Kaisan ohjatessa ratsunsa huolellisesti kulmaan. Kulman jälkeisellä pitkällä suoralla ratsukko sai kuitenkin hieman enemmän vauhtia ja meno näytti jo vähän lennokkaammalta. Kolmen kaarevalla uralla olleen laukkapuomin puomisarja sujui ihan välttävästi. Puomien jälkeen Kaisa ohjasi Varron kahden ristikon sarjalle. Pikkuesteet olivat kaksikolle ihan helppo nakki, ja jälkimmäisellä ristikolla Varro taisi vihdoin tajuta, että tässähän pitäisi ehkä tehdä jotain! Ruunan askel muuttui kepeämmäksi ja meno kaikin puolin eteenpäinpyrkivämmäksi. Parastaan ruuna ei kuitenkaan antanut, mutta meno muuttui selkeästi paremmaksi. Kaisa käänsi Varron oikealle, kohti vinosti sijoitettua pystyä. Pysty ylittyi pienen kolahduksen kera. Seuraavaksi kaksikko suuntasi jälleen laukkapuomeille, jotka sujuivat tällä kertaa hieman aiempaa tyylikkäämmin. Pitkän sivun siirtymä raviin oli sujuva ja ravi huomattavasti lennokkaampaa, kuin mitä ruuna oli alkuverryttelyn aikana esittänyt.

Kun Kaisa ja Varro suuntasivat radalle uudelleen, meno oli jo sujuvampaa kuin ensimmäisellä kerralla. Laukka nousi helpommin, eikä Kaisan tarvinnut koko ajan olla ylläpitämässä laukkaa. Tarkasti ratsastetun kulman jälkeen suunnattiin jälleen laukkapuomeille, jotka ratsukko ylitti tyylipuhtaasti. Ristikot ratsukko ylitti kepeästi ja jälkimmäisen esteen jälkeen Kaisa pyysi ruunan hieman reippaampaan laukkaan. Tällä kertaa ratsukko suuntasi vinolle pystylle hieman tiukemmalla lähestymisellä, mutta tämä ei haitannut esteen ylittämistä. Tällä kertaa Varro muisti myös nostaa jalkojaan, eikä kolautellut puomia. Laukkapuomit ylitettiin rytmikkäässä laukassa ja niiden jälkeinen ravisiirtymä oli vähintään yhtä sujuva kuin aiemmallakin kerralla.

Saamamme kommentti (kirjoittanut Dineo): Muista antaa avut tarpeeksi nopeasti! Enkä tällä tarkoita että ihan yllättäen, vaan että reagoit heti kun hevonen tuntuu hyytyvän. Mitä paremmin ennakoit sitä sujuvammaksi meno muuttuu. Nyt Varro tuntui aika tahmealta, kannattaa työstää sen kanssa eteenpäinpyrkimystä valmennuksien ulkopuolellakin. Aloitat vaikka väistättämällä, ja heti kun se reagoi edes vähän nostat laukan ja laukkaat muutaman askeleen, ennenkuin lähdet väistämään taas. Näin hevosta on mahdollista opettaa kulkemaan eteenpäin reippaammin ja halukkaasti!

(Kommentti tarinasta: selkeää, hyvää tekstiä! Vähän yksinäistä ehkä, jäin kaipaamaan hieman enemmän ratsukon ulkopuolista elämää ja ympöristöä. Yksikin kommentti toisesta ratsukosta tai valmentajasta toisi todellisuuden tuntua mukaan. Mutta näinkin tämä oli selkeä aiheeseen painottava tarina, jossa pääsi jyvälle ratsukon yhteiselosta.)

---

07. huhtikuuta 2019 / Tie tähtiin 3. osakilpailu (kutsu)

"Ristus sentään, vihdoin ollaan perillä," tokaisin hieman väsyneesti apukuskin paikalla istuneelle Kaisalle kääntyessämme vihdoin parin-kolmen päivän matkanteon jälkeen Lehtovaaran pihaan. Kaisa vain murahti jotakin vastaukseksi, sillä nainen oli selkeästi kypsä näin pitkään ajomatkaan vain yksien kisojen takia. Yritin vielä tunnelmaa keventääkseni heittää jotain hauskaa läppää ennen kuin nousimme autosta tutkailemaan tallialuetta ja laittamaan hevosia kisakuntoon, mutta vastaus huulenheitolleni oli vain jäätävä mulkaisu. Kotimatkasta oli tulossa varmasti ratkiriemukas!

Varro ei tuntunut juurikaan rasittuneen matkasta. Ainoa haittatekijä lienee ollut vieressä kiukutellut Hämy-tamma, joka oli selkeästi näyttänyt ruunaraukalle kaapin paikan matkan aikana ja osoittanut mieltään pitkän matkan suhteen. Ruuna ei ollut onneksi vastannut tamman provosoivaan käytökseen vihamielisesti, vaan vaikutti lähinnä vain hieman hämmentyneeltä tapittaessaan minua viattoman näköisenä avatessani kopin etuoven. Lisäksi näytti siltä, että Varro oli kuitenkin onneksi uskaltanut pitää puolensa matkaheinien suhteen.

Koska koululuokat olivat ennen esteluokkia, Varro ja Kaisa joutuivat hieman odottelemaan omaa suoritusvuoroaan. Samalla kun minä ja Hämy olimme ratsastamassa koulurataa, Kaisa otti Varron pois trailerista ja kävelytti ruunaa hetken hieman syrjempänä suurimmasta kilpailupaikan hulinasta, jotta ruuna saisi hieman oikoa jäseniään. Kuulemma Varro oli käyttäytynyt asiallisesti, eikä se tuntunut kerryttäneen mitenkään huomattavasti ylimääräistä energiaa näiden parin kuluneen matkustuspäivän aikana. Päin vastoin, ruuna vaikutti mukavan rauhalliselta Kaisan varustaessa sitä ennen esteluokan alkua.

Jätimme Hämyn mököttämään kuljetuskoppiin Kaisan ja Varron suunnatessa kohti verryttelyaluetta. Jäin vielä varmistamaan, että Hämyllä oli kaikki hyvin, ennen kuin seurasin ystävääni ja ruunaani verryttelyalueelle. Kysellessäni Kaisalta ratsunsa tämän päivän kuntoa, tämä kertoi Varron tuntuvan ehkä aavistuksen kankealta ja ehkä jopa hieman laiskalta. Ruuna tuntui onneksi kuitenkin lopulta hieman vertyvän, ja näyttipä Kaisa saaneen ruunaan hieman eloakin, sen askeltaessa eteenpäin aiempaa tarmokkaammin. Verkkahypyissä Varro hyppäsi rohkean varmasti. "Eihän tää ihan niin hyvin liiku ja toimi, kuin mihin tiiän tän pystyvän, mutta tuskin me kovin paskasti tänään suoritetaan, ellen itse suurempia töppäile," Kaisa raportoi hieman ennen omaa suoritusvuoroaan. Nyökkäilin vastaukseksi ja annoin vielä muutaman rohkaisevan sanan ja neuvon rataa varten.

Kun Kaisan ja Varron kilpasuorituksen aika koitti, saatoin kaksikon maneesille, joka toimi tänään kilpailuareenana. Kun kaksikko lähti maneesin ovelta reipasta ravia kohti maneesin keskustaa, asetuin itse katsomon reunalle. Paikaltani oli hyvä näkymä radalle. Huusin vielä viime hetken kannustuksen ystävälleni. Kun lähtömerkki kuului pian tämän jälkeen, näin Kaisan ja Varron lähtevän tasaisessa laukassa kohti ensimmäistä estettä. Jännittyneenä seurasin kaksikon etenemistä radalla ja eläydyin varmaan jokaikiseen kurviin ja hyppyyn. Suorituksen jälkeen, kun Kaisa JA Varro olivat rennossa käynnissä löytäneet tiensä ulos maneesista, taputin ruunaa kaulalle kiitokseksi päivän suorituksesta. Suunnatessamme takaisin juttelimme Kaisan kanssa radasta ja taktiikoista seuraavaa, viimeistä Tie Tähtiin-kilpailua varten.

---

10. huhtikuuta 2019 / Tie Tähtiin estevalmennus Hallavassa (kutsu)

"Ei helvetti, ei ne oo täällä!" Kaisa huudahti tuskaisena ja läimäytti vetoauton takaluukun kiinni. Nainen oli myllännyt auton ja kuljetuskopin läpi varmaan viidesti, mutta ratsastussaappaita ei vain ollut löytynyt mistään. Kun Kaisa kiirehti jälleen kerran tarkastamaan takapenkin jalkatilaa, kilahti Tinun puhelimeen samalla viesti Villeltä. Viestissä komeili kuva tallin ulko-ovilla nököttävistä, jo hieman kulahtaneista nahkasaappaista, ja saatesanat: "Nostanko nää suojaan sateelta?" Nainen keskeytti Varron harjaamisen ja katsahti ystävänsä suuntaan. "Älä nyt suutu, mutta taisin unohtaa nostaa ne saappaat autoon..."

Koko tunneskaalan läpikäytyään Kaisa hyväksyi tappionsa. Tinu lupasi tarjota mättöpitsat kotimatkalla ja tehdä kaikki ikävimmät tallihommat seuraavan kahden kuukauden ajan, mikä hieman laski Kaisan kokemaa ärsytystä ystävänsä hajamielisyyttä kohtaan. Toisaalta Kaisa oli myös nähnyt tämänpäiväisen valmennuksen esteharjoitteen, minkä palatessa naisen mieleen nosti jälleen tämän ahdistustasoja. Tähtimuodostelma näytti pelottavalta, vaikka alla olikin taitava ratsu. Tehtävä näytti myös varmalta itsemurhalta Kaisan tajutessa, että hänen tuli ratsastaa rata nakkisämpyläskeittareillaan, jotka juuri ja juuri mahtuivat jalustimeen. Ja koska hevosihmiset ovat tunnetusti aina hieman myöhässä, ei Kaisalle ja Tinulle jäänyt aikaa lähteä metsästämään varakenkiä. Ei hyvä.

Kaisa sai kieltämättä muutamia kummastuneita katseita noustessaan ratsunsa selkään kengissään, jotka olivat kaukana turvallisuussuosituksista. Alkuverkasta Kaisa ja Varro suoriutuivat kuitenkin melko hyvällä menestyksellä. Varro tuntui olevan hyvin kuulolla ja Kaisakin pysyi melko hyvässä ryhdissä, vaikka jalat tuntuivatkin hieman epävakailta ilman saappaiden tarjoamaa tukea. Kaikki tämä kohensi Kaisan mielialaa huomattavasti ja kun oli hänen ja Varron vuoro suorittaa tähtirata, suuntasi ratsukko tehtävälle huomattavasti paremmilla mielin, mitä ennen valmennusta olisi voinut kuvitellakaan.

Pitkällä sivulla Kaisa pyysi Varroa nostamaan laukan ja ruuna teki työtä käskettyä. Kaksikko eteni reippaalla, tarmokkaalla laukalla ensimmäiseen kulmaan, jonka Kaisa ratsasti niin tarkasti kuin suinkin osasi. Samalla mentaliteetilla suunnattiin myös seuraavaan kulmaan. Mutta sitten se iski, nimittäin ahdistus. Tehtävä näytti jälleen lähes ylitsepääsemättömän haastavalta ja pelottavalta. Varro tunsi ratsastajansa kasvavan epävarmuuden, mutta epäröinnin ja himmailun sijaan ruuna vaihtoi seuraavan vaihteen, edeten kohti kahta ensimmäistä estettä kunnon rallia. Ennen kuin Kaisa ehti reagoida ruunan päätökseen mitenkään, kaksikko olikin jo ensimmäisellä hypyllä. Kaisa ei päässyt aivan täysillä muutamaan ensimmäiseen hyppyyn mukaan ja näytti varmasti vain satulassa ympäriinsä heittelehtivältä perunasäkiltä, mutta tajusi sentään osoittaa ruunalle oikean suunnan kohti seuraavia esteitä. Ruuna eteni tuulispään lailla esteeltä esteelle, Kaisan vain istuessa kyydissä suuntaa näyttäen. Vihdoin joskus viidennen esteen tienoilla Kaisa pääsi ruunan hyppyihin paremmin mukaan ja koska ruunan tekniikka vaikutti hyvältä vaikka vauhti olikin hieman liioiteltua, ei nainen hennonut puuttua suuremmin ratsunsa menoon.

Kun Kaisa vihdoin himmaili Varron pysähdykseen tehtävän lopetuspisteellä, hän päästi ulos henkäyksen, jota tajusi pidätelleensä varmaan ensimmäiseltä hypyltä asti. Naisen katsahtaessa kohti Dineota, tämän päiväistä valmentajaa, hän tunsi naamansa punoittavan pahemmin kuin koskaan aiemmin. Poskien puna tummui kuitenkin vielä, kun Kaisa tajusi valmentajan kiikuttavan hänen luokseen hiekalla kuorrutettua esinettä, joka lähemmällä tarkastelulla osoittautui Kaisan vasemman jalan kengäksi. "Oho, katoppas," nainen sopersi nolona, kun valmentaja avusti kengän takaisin Kaisan jalkaan. "Sepäs oli...vauhdikas esitys. Mutta hienosti tuo ruuna hyppää. Voisitte silti mennä tehtävän uudestaan, tällä kertaa ehkä aavistuksen kontrolloidummin. Okei?" Dineo sanoi, taputtaen samalla hieman puuskuttavaa Varroa napakasti kaulalle. Ja Kaisa ja Varrohan tekivät työtä käskettyä.

Saamamme kommentti (kirjoittanut Dineo): eilläpä vauhtia piisasi! Tai hevosessa ainakin. Vahinkoja sattuu ja välillä tavaroita unohtuu, pääasia oli että päätit silti lähteä ratsastamaan määrätietoisesti vaikka sitten väärissä kengissä. Pisteet siitä! Ennen estettä on lupa pidättää hevosta, varsinkin jos se päättää lähteä viemään tuolla tavalla. Voltillekin saa kääntää, vaikka nyt se kyllä hyppäsi todella hyvin siihen nähden, ettet itse tainnut mukaan päästä. Kunhan pysyt kontrollissa ja saat vauhtia pois, niin teillä menee varmasti oikein näppärästi!

(Kommentti tarinasta: aaaaaaivan ihanaa miten tartuit tuohon keksimääni kirjoitusideaan! tai ehkä tässä oli vaan tosi hyvä sattuma, mutta kuitenkin! 😀 Huh, Kaisa oli kai tosi vihainen kun pitsan lisäksi vaati vielä kahden kuukauden tallihommat leppyäkseen! tämä oli aivan sairaan hauska valmennustarina jonka luin hymyillen alusta loppuun, kiitos siitä!)

---

20. huhtikuuta 2019 / Tie Tähtiin estevalmennus Hallavassa (kutsu)

Alkuverryttely oli sujunut hyvin ja Varro tuntui mukavan vetreältä ja yhteistyöhaluiselta, kun Kaisa hidasti ruunan ravin kautta käyntiin. Nainen antoi ratsulleen hieman pidempää ohjaa samalla, kun valmentaja Aleksi alkoi selostaa ensimmäisen varsinaisen valmennustehtävän kulkua. Ensimmäinen jumppasarja ei vaikuttanut kovinkaan haastavalta; ristikko, jonka jälkeen kaksi laukka-askelta, kolmen esteen sarja, jälleen kaksi laukka-askelta ja lopussa okseri. Valmennettavat ratsastivat jumppasarjan vuorotellen. Kun Kaisan vuoro tuli, hän pyysi Varron laukkaan ja ratsasti hyvät kulmat ennen kuin suoritsi pituushalkaisijalle. Ristikon jälkeen Kaisa tunsi, kuinka ruuna alkoi painaa hieman ohjalle. Varro olisi selkeästi halunnut mennä lujempaa! Kaisa sai kuitenkin pidettyä ratsunsa vauhdin järkevänä ja kolmen esteen sarja hypättiin hallitusti, kuten myös tehtävän päättänyt okserikin. Aleksilla ei ollut juurikaan pahaa sanottavaa suorituksesta, vaan käski jatkaa samaan malliin. Kaisa ja Varro hyppäsivät tehtävän vielä uudelleen, tälläkin kertaa ongelmitta.

Aleksin korottaessa esteitä ja selittäessä tehtävään lisätyn kolmikaarisen ja sille sijoitettujen esteiden hyppyjärjestystä, Kaisa keräsi jälleen ohjat paremmin tuntumalle. Varro eteni reipasta käyntiä ja kun Kaisa omalla vuorollaan nosti jälleen laukan suunnaten kohti tehtävää, oli nosto napakka ja Varron laukka lennokasta ja eteenpäinpyrkivää. Ensimmäisessä hypyssä ja sarjaesteessä ei ollut ongelmia, mutta okserilta laskeutuessaan Varro kompuroi sen verran, että Kaisan tasapaino horjahti, minkä seurauksena kulma ja kolmikaarisen alku meni vähän plörinäksi. Kaisa sai kuitenkin korjattua istuntansa ja otettua ratsunsa jälleen hallintaan juuri sopivasti ennen kolmikaarisen ensimmäistä estettä, joka ylittyi ihan tyylikkäästi huonosta lähestymisestä ja hieman vinosta hyppykulmasta huolimatta. Esteen jälkeen ratsukko vaihtoi laukan nopeasti ravin kautta, minkä jälkeen matka jatkui kohti toista kolmikaarisen estettä. Tällä kertaa Varron onnistui vaihtaa laukka hypyn aikana, joten ratsukko pääsi etenemään viimeiselle esteelle, vinoon sijoitetulle okserille, sujuvasti. Tästä huolimatta Varro kopautti hieman okserin takapuomia, mutta puomi pysyi kannattimillaan.

Pienen välikäyntitauon jälkeen suunnattiin viimeiselle tehtävälle. Kaisa eteni ensimmäiselle esteelle tasaisessa laukassa. Esteen jälkeen ratsukko kääntyi melko tiukasti oikealle, kohti edellisen tehtävän viimeistä estettä, vinoa okseria. Okserin jälkeen Kaisa antoi Varron ottaa muutaman suuremman ja reippaamman laukka-askeleen, ennen kuin ratsukko kääntyi kolmikaariselle ja sen ensimmäiselle esteelle, joka tuli pian käännöksen jälkeen. Varro hyppäsi hyvin tämän ja seuraavankin esteen. Pituushalkaisijan jumppasarjalle Kaisa ja Varro etenivät hyvällä, reippaalla tahdilla ja esteet ylittyivät kuin vettä vain. Kentän hiekka vain pöllysi, kun ratsukko eteni esteeltä esteelle.

Tehtävän päätyttyä ja ravin kautta käyntiin siirryttyään Kaisa taputti Varroa kaulalle ja kehui ruunan maasta taivaisiin. Varro pärskähti hieman ja venytti kaulaansa saadessaan hieman pidempää ohjaa. Kaisa oli erittäin tyytyväinen itseensä ja siihen, että yhteistyö ruunan kanssa oli alkuvuoden aikana kehittynyt paljon ja aktiivinen valmentautuminen parantanut myös Kaisan omaa ratsastusta ja istuntaa. Tie Tähtiin -finaaliin suunnattiin siis erittäin positiivisin ja odottavaisin mielin, osittain siksikin että ratsukko johti tällä hetkellä omaa luokkaansa.

---

28. huhtikuuta 2019 / Tie tähtiin 4. osakilpailu (kutsu)

"Etköhän sä ruunaseni oo jo palkintoporkkanat ansainnut. Ota, ota," Tinu lässytti ruunalleen tarjoten tälle samalla taskustaan kaivamaansa porkkananpalasta, jonka suomenhevonen imuroikin nopeasti suuhunsa. Kaisa viimeisteli juuri Varron harjausta ja tutkaili, näkyykö jossain vielä pölkyä kuljetuksen jäljiltä. Ruuna kuitenkin kiilsi, varmasti kultaakin kirkkaammin.

"No eihän me olla vielä edes päästy radalle asti," Kaisa vastasi, heittäen samalla harjan auton vierellä lepäävään avoimeen harjalaatikkoon. Ruuna oli nyt puhdas, joten nainen suuntasi hakemaan sen satulaa avonaisesta takarontista. "Vaikka kyllähän se meidän voitto taitaa olla jo aika sinetöity. Vai mitenhän ne pisteet nyt menikään...? Ei, kyllä siellä taitaa vielä kirimävaraa muilla olla," Kaisa pohti nostaessaan satulan Varron selkään.

Varro mussutti tyytyväisenä kolmatta Tinun sille tarjoamaa porkkananpalaa samalla, kun Kaisa kiristi satulavyötä. "No teillähän oli hyvä etumatka edellisiin, viis pistettä tai ylikin. En nyt muista. Mutta hyvä etumatka kuitenkin, saa muut tehdä tosi kovat suoritukset tänään et voivat päihittää teidät," Tinu intti, varmana ystävänsä voitosta. "Ratsastat vaan yhtä hyvin kuin tähän saakka ja näytät muille mistä kana pissii. Mä en epäile teitä yhtään!"

Kaisa ei ollut ihan vakuuttunut. Nainen oli ollut ajomatkan ajan viileä kuin viilipytty. Varro oli suorittanut hyvin, kaksikon yhteistyö oli edistynyt huimasti alkuvuoden aikana ja jokaisessa osakilpailussa oltiin taidettu sijoittua kärjen tuntumaan. Aiemmin Kaisa olikin ollut jo lähes varma kokonaiskilpailun voitosta, mutta Tinun ja Hämyn koulusuoritusta seuratessaan nainen oli huomannut jännityksen ja epäilyksen hiipineen mieleensä, korvaten aiemman itsevarmuuden. Mitä jos tänään onkin se päivä, kun yhteistyö ei toimi? Jos muut ovatkin parempia, eikä edes se hyvä suoritus riitä? Tinun hehkutus ja intokaan eivät ainakaan helpottaneet Kaisan epävarmuutta, vaikka finaalirata ei ollut vaikuttanutkaan mitenkään ylitsepääsemättömän haastavalta.

"Ratsastat vaan niin ku tähänkin asti!" Tinu sanoi hymyillen, pidellessään vastakkaisen puolen jalustinhihnasta kiinni Kaisan noustessa kepeästi Varron selkään. "Ville ja Virnakin lähetti terkkuja ja tsempit. Kato nyt kuinka söpöjä ne on! Siellä taitaa odottaa palkintokahvit kun palataan takaisin. Oli se sijoitus mikä tahansa," Tinu jatkoi näyttäen Kaisalle puhelimeensa tullutta kuvaa miehestään ja tyttärestään leipomassa. "Ja nyt hymy pyllyyn, niin laitan niille kuvan susta ja super-Varrosta!" Tinu huudahti hyväntuulisesti ja siirtyi sopivalle kuvausetäisyydelle. Varro näytti kaikkea muuta kuin kuvaukselliselta lähes torkkuessaan paikoillaan, mutta Kaisa sentään onnistui hymyilemään, tosin hieman hermostuneesti, ja näyttämään jopa peukkua kameralle.

Kun kuvat oli kuvailtu, Kaisa pyysi Varron liikkeelle. Ratsukko lähti melko laiskaa käyntiä kohti verryttelyaluetta. Tinu käveli ystävänsä ja hevosensa vierellä tsempaten ja kerraten näille vielä viimeisiä vinkkejä rataa varten. Kaisa huokaisi syvään. "Hyvin se menee," hän mumisi itsekseen samalla, kun taputti kevyesti ratsunsa kaulaa.

(Kirjoittajan huomautus: todellisuudessa kyseessä ollut kilpailusarjan neljäs osakilpailu eikä finaali, kuten teksti antaa ymmärtää, joten tuotos ei sisällöllisesti sovi täysin osakilpailupäivään. Taustalla kirjoittajan omat sekoiluit :D Pahoittelut.)

Ruusuke © Provando Shop

---

12. toukokuuta 2019 / Tie Tähtiin yhteenveto

Koko alkuvuosi on Varron kanssa kulunut Tie Tähtiin -ratsastuskilpailusarjan parissa. Ensimmäinen osakilpailu ratsastettiin helmikuussa ja finaali tänään, toukokuussa. Kilpailusarja on tarjonnut osallistujille myös valmentautumista osakilpailuita varten, joten kevään aikana ystäväni Kaisa, jonka kanssa Varro tämän kilpailun kahlasi läpi, valmentautui ruunan kanssa ahkerasti. Kaisan ja Varron yhteistyö kasvoi selkeästi kilpailusarjan aikana ja kaksikko menestyikin hyvin. Ensimmäistä osakilpailua ja finaalia lukuun ottamatta ratsukko sijoittui aivan kärjen tuntumaan ja kerran ensimmäisellekin sijalle. Kaisa ja Varro olivat lähes koko kilpailun ajan kokonaiskilpailun johdossa. Finaalissa kaksikon hyvä tatsi kaatui kuitenkin koviin odotuksiin ja typeriin pikkuvirheisiin, jonka vuoksi he sijoittuivat luokan häntäpäähän. Loppujen lopuksi Kaisa ja Varro sijoittuivat kokonaistuloksissa 26 ratsukon joukosta toiselle sijalle 38 rankinpisteen turvin, häviten luokan voittaneelle Niolle ja Flying Fonzielle viidellä pisteellä. Hopea ei kuitenkaan ole häpeä emmekä jää tätä harmittelemaan, sen verran hienoa työtä Varro sekä Kaisa ovat kevään aikana tehneet. Nyt ruunan ajatukset saavat kääntyä alkavaan kesään ja laidunkauteen, mutta ehkä näemme ensi keväänä taas samaisten kisojen merkeissä, ken tietää.

Ikä

Varro ikääntyy satunnaisesti. Ruuna on ikääntynyt 8-vuotiaaksi asti niin, että n. 4kk=1a ja 3-vuotiaaksi niin, että n. 1kk=1a.

1-vuotias - 07.03.2015
2-vuotias - 07.04.2015
3-vuotias - 07.05.2015
4-vuotias - 07.09.2015
5-vuotias - 07.01.2016
6-vuotias - 07.05.2016
7-vuotias - 07.09.2016
8-vuotias - 07.01.2017
9-vuotias - 26.11.2017
10-vuotias - 02.09.2018
11-vuotias -
12-vuotias -
13-vuotias -
14-vuotias -
15-vuotias -
16-vuotias -
17-vuotias -
18-vuotias -
19-vuotias -
20-vuotias -
21-vuotias -
22-vuotias -
23-vuotias -
24-vuotias -
25-vuotias -
26-vuotias -
27-vuotias -
28-vuotias -
29-vuotias -
30-vuotias -

Suuria hetkiä elämässä

  • 3-vuotiaana...
    ...ruunattu
    ...muuttanut Trullinummeen
    ...palkittu VAR-II ja KV-II -palkinnoilla
  • 4-vuotiaana...
    ...palkittu SV-I ja EV-I -palkinnoilla
  • 5-vuotiaana...
    ...saanut ensimmäisen jälkeläisensä, Metsälammen Nastarenkaan
  • 6-vuotiaana...
    ...saanut toisen jälkeläisensä, Riinalan Vislan
  • 8-vuotiaana...
    ...myönnetty Champion-Ruuna -arvonimi
  • 9-vuotiaana...
    ...palkittu I-palkinnolla VSR:n rotunäyttelyssä
    ...palkittu VFA2 -palkinnolla
  • 10-vuotiaana...
    ...palkittu 2 Star Prospect -palkinnolla